KIPINÄ-pienryhmäohjaus yläkoulussa
Käytin Kipinä-mallia pienryhmäohajuksessa 8. luokkalaisten kanssa keväällä 2016. Ryhmässä oli 2, 4 tai 6 oppilasta sen mukaan, miten sain ryhmät järkevästi muodostettua niin, että otin huomioon myös oppilaiden toiveita. Ryhmien muodostaminen oli näppärää merkitsemällä ryhmät eri väreillä kaikkien 8.luokkalaisten nimiluetteloon. Pidin tärkeänä myös oppilaiden toiveiden huomioimista, koska en halunnut että esim. joku aikaisemmin toista oppilasta kiusannut henkilö sattuisi samaan ryhmään. Lisäksi halusin varmistaa sitä, että keskustelua syntyisi. 8. luokkalaiset ovat aika arkoja kertomaan henkilökohtaisia asioita, koska toisten hyväksynnän hakeminen ja kaveriporukkaan kuuluminen ovat niin ajankohtaisia kehitysvaiheita. Tämän takia myös päätin, että numerotavoitteet ja kehitettävävät asiat käydään läpi sitten 9. luokalla henkilökohtaisessa ohjauksessa.
Toteutin kaikki pienryhmät muiden oppituntien aikana sen jälkeen, kun olin esitellyt ideani opettajien kokouksessa. Järjestin myös tapaamiset niin, että samalta opettajalta ei ole monta kertaa useita oppilaita pois tunneilta. Sainkin pienryhmäohjaukseen koulussamme innostuneen vastaanoton. Opet nappasivat hyvin ajatuksen siitä, miten tärkeää vertaistuki on.
Toteutin pienryhmät ennen kahdeksannen luokan TET-jaksoa, joten oli luontevaa lisätä Kipinään kohta ”TET-suunnitelma”. Tästä konkreettisesta kohdasta syntyikin osassa ryhmistä eniten keskustelua kun oppilaat alkoivat antaa TET-paikkavinkkejä toisilleen. Ryhmien keskustelussa oli suuria eroja etenkin kohdan ”Vahvuuksia ja hyviä puolia ihmisenä” – teeman osalta. Osalle ryhmistä oli hyvin helppoa miettiä vahvuuksia, kun taas osa ryhmistä tarvitsi paljon apua. Tämän takia otinkin avuksi Duunikoneen ammatinvalintatestin, jossa tulee esille asioista joita voi lisätä sekä tähän kohtaan että ”Tärkeää tulevassa työssä” -kohtaan. Nyt kun sain KIPINÄ-uraohjauskoulutuksessa apulistat näihin kohtiin, voi olla että jatkossa jätän Duunikoneen pois. Sen tekeminen vaatii kuitenkin aikaa, jota ei oikein voi venyttää yli 60 minuutin. Aikaa pienryhmän ohjaukseen käytin 45-60 minuuttia/ryhmä.
KIPINÄ-uraohjauskoulutuksesta sain muitakin tärkeitä vinkkejä siihen, miten voin ohjata oppilaita tekemään tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi jatkossa pyydän 8. luokalla oppilaita ottamaan kuvan omasta paperistaan ja näyttämään sen kotona (kerroin nyt 8. luokan vanhempainillassa pienryhmäohjauksesta). 9. luokalla puolestaan annan henkilökohtaisen ohjauksen päätteeksi paperin mukaan ja otan siitä itselleni kuvan.
8. luokan pienryhmät olivat erilaisia, eikä mielestäni haitannut se, jos jossain ryhmässä keskustelu painottui vahvuuksiin, toisessa sen miettimiseen mikä olisi tärkeää tulevassa työssä tai siihen mitä työkokemusta heillä jo oli, tai TET-suunnitelmaan. Tärkeintä mielestäni oli saada oppilaat pohtimaan näitä asioita ja innostumaan 9. luokalla lähestyvästä jatko-opintojen/ammatinvalinnasta. Tämä tietysti liittyy siihen, että jatkan ohjausta pienryhmätapaamisen pohjalta jokaisen 9. luokkalaisen kanssa.
Oppilailta kysyin suullista palautetta heti pienryhmätapaamisen jälkeen ja sain kommentteja: ”Hauskaa, ihan erilaista kun luulin – kun ohjattiin toisiamme.” – ”Mukavaa, kyllä näitä kantsii järjestää.” – ”Vaikeeta miettiä tämmöisiä.” – ”No ei tästä ainakaan haittaa ollut. – Tää on uusi juttu .”
Itselleni jäi olo, että sain ihan eri tavalla kontaktia myös 8. luokan oppilaisiin, jotka yleensä jäävät sivuun 7. luokan ja 9. luokan ohjausten takia. Nyt ysien kanssa, kun olen jatkanut siitä, mihin pienryhmässä jäätiin. Huomaan monen oppilaan olevan ”otettuja” siitä, mitä kaikkea heidän Kipinässään lukee ja miten asiat yhdistyvät toisiinsa. Ihmisenä olemisen voimat on hieno lopetus!
Kirjoittanut: Leena Saavalainen – oppilaanohjaaja
KIPINÄ-yksilöohjaus yläkoulussa
Opiskellessani opoksi, minulla oli mahdollisuus osallistua Vance R. Peavyn kurssille, jossa Peavyn toiminta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Wau, muistan ajatelleeni. Tuollaista ohjauksen pitäisi olla, ajattelin. Peavy käytti ohjaustilanteissa visuaalisuutta ja ulkoistamista. Opokoulutukseen ei kuitenkaan sisältynyt luovia menetelmiä, mikä oli sääli. Kun Minna kehitteli Kipinä-uraohjausmallin, innostuin siitä heti täysillä. Vaikka olin käynyt oppilaan kanssa samoja asioita ohjauksessa lävitse jo ennen Kipinämallin käyttöönottoa, niin jäin monta kertaa miettimään, mitä oppilaalle jää käteen ohjauksesta. Ohjaustilanteet olivat ehkä liikaa opopainotteisia ja kaipasin usein” kättä pidempää” ohjaukseen.
Kipinä-malli mullisti tapani toimia ohjaajana ja antoi itsellekin ihan uuden kipinän tehdä opon työtä. Parasta mallissa on se, että oppilaan koko elämäntilanne huomioidaan; harrastukset ja vapaa-aika, tavoitteet, vahvuudet ja kehitettävät asiat, odotukset/toiveet tulevasta työstä. Aikaisemmin ohjaustyössä oppilaan muu elämä tuli sivuutettua ja keskityttyä ehkä liikaakin koulumenestykseen. Kipinä-mallia käytettäessä koen olevani tasavertainen toimija oppilaani kanssa. Me yhdessä teemme visuaalista karttaa, mutta oppilas on pääroolissa. On kyse hänen elämästään ja suunnitelmistaan. Mallin kautta työni opona on selkiytynyt. Otan kopion itselleni Kipinä-kartasta ja palaan siihen 9-luokalla, jolloin tarkastelemme oppilaan kanssa, miten hänen tavoitteensa ja suunnitelmansa ovat muuttuneet. Hämmästyttävää kyllä 8-luokalla tehty Kipinä-uraohjaussuunnitelma on pysynyt usein samana. Vain 10 % nuorista muuttaa suunnitelmiaan, vaikka tavoitteena ei olekaan ”pysyvän” suunnitelman tekeminen. Luulen, että oppilaat alkavat prosessoida ja miettiä tulevaisuuttaan saatuaan visuaalisen kartan sen hetkisestä tilanteestaan. Samalla nuori usein keskustelee myös kotona jatkosuunnitelmistaan, jolloin hän myös sitoutuu paremmin suunnitelmansa toteuttamiseen. Jos oppilaan suunnitelmat ovat muuttuneet, oppilas pystyy kertomaan, mitä hän haluaa ja minne hän on hakeutumassa. Tämäkin kertoo siitä, että hän on oikeasti miettinyt asioita ja ottanut selvää asioista.
Käytän ohjauksessa apuna ammatinvalinta.fi sivuston kortteja, jossa on erilaisia luonteenpiirteitä ja vahvuuksia. Tämä helpottaa nuorta nimeämään paremmin vahvuuksiaan ja kehitettäviä puoliaan. 9-luokalla täydennämme karttaa mm. vahvuuskorttien avulla. Samalla katsomme, miten oppilaan tavoitteet esim. keskiarvon suhteen ovat toteutuneet ja oppilas tekee uudet tavoitteet 9-luokalle. Olen saanut oppilailta hyvää palautetta Kipinä-uraohjausmallista. Yhdessä visualisoiden myös hiljaisen/ujon oppilaan on helpompi tuottaa jatkokoulutussuunnitelma. Ohjaajana voin käyttää luovuutta keskusteluissa; metaforia, ihmekysymystä jne. Haluan välittää oppilaalle tunteen, että kaikki on mahdollista. Ihanaa on myös se, että oppilaalle on Kipinä-uraohjausmallia tehtäessä todella helppo antaa positiivista palautetta liittyen esimerkiksi hänen harrastuksiinsa tai vahvuuksiinsa. Paras palkinto ohjaustilanteen jälkeen on se, kun oppilas lähtee ohjauksesta innostuneena ja selvästi uutta virtaa saaneena. Silloin opokin saa uutta puhtia ja energiaa työhönsä. J
Kirjoittanut: Päivi Tapaninen – oppilaanohjaaja
KIPINÄ-pienryhmät yläkoulussa
Käytin Kipinä-uraohajusmallia 8. luokan oppilailla. Oppilaita oli parillinen luku ja he saivat valita parinsa itse. Oppilaat olivat saaneet valita myös istumapaikkansa itse. Mikäli työskentely sujuu ja kukaan ei jää yksin, en yleensä puutu istumapaikkoihin.
Lämmittelytehtävänä oli KIPINÄ-nimitarina siten, että jokainen laittoi kaikki etunimensä paperilappuselle ja kirjoitti myös mahdollisen muun nimensä (mitä vanhemmat olivat ajatelleet). Esittelin oman versioni tehtävästä. Myös kutsumanimet laitettiin paperille. Oppilaat kertoivat pareittain nimitarinansa, siis toisilleen, ei koko luokalle. Toimi hyvin ja minuakin joku kutsui vanhalla lempinimelläni Nikki. He hee!
Kipinä-paperit jaoin pareille ja kerroin yhteisesti Kipinän idean. Oppilaat aloittivat työskentelyn välittömästi toisiaan haastatellen ja muistiin kirjaten. Sovittiin että pääkipinä laitetaan, mikäli mahdollista ja lopuksi voimasydän. Luin Kipinä-tarinan ja tarinan pohjalta noussut visio kirjattiin muistiin. Kotitehtävä jätettiin tekemättä. Siihen palataan Kipinä-pienryhmässä myöhemmin lukukauden aikana.
Havaintoja: Tytöt haastattelivat ohjeen mukaan toisiaan vuorotellen ja kirjasivat ylös. Pojat keskustelivat joustavammin ja heidän haastattelunsa ja kirjaamisensa hoituivat luontevasti vuorotellen kohta kohdalta.
Mukava tekemisen meininki oli molemmissa 8. luokissa ja homma pysyi oppitunnin (45 min) mittaisena. Yksi oppitunti oli juuri sopivan mittainen kaseilla.
Ysi-luokilla olen aloittanut yksilöhaastattelut ja käytän tuota Kipinä-karttaa heidän ajatustensa koonnissa.
- Kirjaamme Kipinässä mukana olevat reunaehdot ja koulutoiveet eli urakipinät.
Pohdimme lisäksi:
- Mitä mahdollinen kotoa eri paikkakunnalle opiskelemaan muutto tarkoittaa.
- Miltä mahtaisi tuntua asua toisaalla, kun kaverit ja kotiväki ovat parinkin sadan kilometrin päässä.
- Mitä asuminen, opiskelu ja matkustaminen tulevat maksamaan ja mistä rahat näihin.
- Pohdimme valintaperusteita ja oppilaan omaa suoriutumista hakuprosessissa.
- Kirjaamme myös tavoitteen/tavoitteet näkyviksi Kipinä-karttaan.
Oppilas sai kopion tai hän otti puhelimen kameralla kuvan Kipinä-kartasta. Sovimme muutamien nuorten kanssa, että jatkamme prosessia. Joidenkin kanssa tapasimme useampaan kertaan ja huoltajakin oli muutamissa mukana. Joillekin oppilaille annoin kotitehtäväksi keskustella asiasta kotiväen kanssa.
Toistaiseksi Kipinä-kartat ovat minulla, mutta annan ne kyllä myöhemmin takaisin oppilaille itselleen.
Kirjoittanut: Aini Rouhiainen – oppilaanohjaaja
KIPINÄ-ryhmät lukiossa
Tässä on vähän tekstiä Kipinä-ryhmistäni. Perustin ryhmät vain yhtä tapaamista varten, sillä painotan lukion pienryhmäohjauksen lukion kakkosvuodelle. Teimme ryhmässä Kipinä-vertaisohjauskeskustelun ja jokainen sai sen pohjalta piirretyn oman Kipinä-kartan.
Jaoin abit kuuden hengen ryhmiin ajatellen jo vähän etukäteen pareja. Jaoin opiskelijat pääsääntöisesti niin, että heillä oli samaan aikaan hyppytunti, jolloin pidimme ryhmän. Erityisopiskelijan laitoin ryhmään, jossa tiesin olevan vain opiskelijoita, jotka osaavat suhtautua häneen ymmärtävästi. Laitoin ryhmiin opiskelijoille kavereita, mutta en kokonaisia kaveriporukoita. Käytin myös intuitiota ja opiskelijatuntemustani. Viime keväänä minulla oli kakkosille pienryhmä, joten tiesin kaikkien aikaisempaan ryhmään osallistuneiden opiskelijoiden olevan kykeneviä ja innokkaita vertaispienryhmätyöskentelyyn, jaoin siis jokaiseen pienryhmään edellisen kevään pienryhmäläisiä.
Pidimme tapaamiset neuvotteluhuoneessa, jonka sisustin kynttilöillä ja liinoilla kivaksi. Jaoin pitkän neuvottelupöydän kahdeksi pienemmäksi pöydäksi, jotta opiskelijoille jäi enemmän tilaa. Toin tilaan fläppitaulun ja musiikkisoittimen sekä himmensin valoja. Laitoin saataville värikyniä ja paperia. Aloitin ryhmän tapaamisen esittelemällä kipinä-mallin fläppitaululla. Sitten jokainen sai kipinämallin ohjeet ja siihen liittyvät liitteet itselleen ja laitoin taustamusiikin soimaan ja nuoret alkoivat keskustella ja kirjoittaa toisilleen Kipinä-karttoja. Lopuksi ohjaajana toimiva opiskelija veti voimalinkit kipinään ja varakipinään kertoen miten voimalinkit yhdistyvät niihin hänen mielestään.
Vuoro vaihtui kun parista ensimmäisen Kipinä-kartta tuli valmiiksi ja ohjaajasta tuli ohjattava. Osa pareista oli nopeampia kuin toiset. Nopeat parit joutuivat odottelemaan lopussa enemmän. Kun Kipinät valmistuivat, parit kiittivät toisiaan, sitten he kirjoittivat sydämeen omat vahvuudet ja sen jälkeen täytimme vielä opon lukeman Onni-tarinan pohjalta kipinän viimeisen osan, eli mitä alkaisi tehdä, jos saisi miljonääri Onnin rahoituksen oman kipinän toteuttamiseen. Sitten jokainen esitteli oman kipinänsä ja opo antoi positiivista palautetta ja läksyt.
Huomasin, että 60 min ei riitä alkuunkaan. Ensimmäisen ryhmän kanssa tapasimme ensin 60 min ja toisen kerran 30 min, jolloin kävimme yhdessä kipinät läpi ja kaikki saivat kotitehtävät opolta. Muiden ryhmien kanssa varattiin heti alkuun 90 min aikaa ja se riitti paremmin. Muistaakseni viimeisen ryhmän kanssa meni melkein 120 min, joten pitäisin itse 90 min tapaamista miniminä.
Ryhmät toimivat hyvin. Erityisnuoren, jolle käsin kirjoittaminen on työlästä, ohjatessa toimin itse kirjurina. Näin hän sai keskittyä kysymään ja auttamaan toista opiskelijaa. Muuten nuoret saivat tehtävän tehtyä itse. Nuorten palaute oli positiivista, mutta heitä häiritsi se, että ensimmäisissä ryhmissä tuli kiire, koska olin varannut liian vähän aikaa. Ylipäätään opiskelijat halusivat tehdä tehtävän kunnolla. Opiskelijat olivat innokkaita ja kaikki halusivat kokeilla Kipinää. Kukaan ei valittanut mistään muusta kuin siitä, että tuli kiire. Ylipäätään he tykkäävät pienryhmistä ja viime kevään pienryhmätyöskentelyssä (tapasimme 5 kertaa) ainut negatiivinen palaute oli, että he olisivat halunneet lisää tapaamisia. Tällä kertaa osa oli jo syksyllä kysellyt saadaanko pienryhmäohjausta abivuonna, joten ennakkokäsitys on ollut myös opiskelijoilla positiivinen. He myös olivat valmiita varaamaan ohjaukseen aikaa, eikä kukaan valittanut menetetyistä oppitunneista tai siitä, että joutuivat olemaan koulussa pidempään. Yksi asberger-nuori tosin hermostui, koska hän ei tiennyt ehtiikö koulukuljetukseen. Silloin lopetimme tapaamisen ja sovimme uuden tapaamisajan, jolloin teimme harjoituksen loppuun. Myös hiljaiset opiskelijat ja erityisnuoret näyttivät viihtyvän ryhmässä.
Loppukeskustelut olivat todella antoisia ja rehellisiä. Osa puhui selvästi ensimmäistä kertaa joistain unelmista ja heitä punastutti tai jännitti, mutta ryhmän tuki tuntui hyvältä. Uskon, että ryhmäläiset uskalsivat puhua ajatuksistaan ryhmässä, koska oli ensin saanut puhua yhdelle ihmiselle.
Annoin kaikille abeille tilaisuuden varata henkilökohtaisen opoajan Kipinä-vertaisryhmäohjauksen lisäksi, mutta melko vähän varauksia on tullut. Uskon, että Kipinä-vertaisohjaus voi hyvin resursoituna ja ohjattuna korvata yksilöohjausta ainakin osalla opiskelijoista. Olen nyt keskittynyt yksilöohjauksessa enemmän opiskelijoihin, joilla on erityistarvetta tai jotka ovat itse hakeutuneet ohjaukseen. Koen, että ohjausresurssia on voinut Kipinä-vertaispienryhmäohjauksen ansiosta kohdentaa paremmin. En tiedä ovatko opiskelijat tehneet läksyksi antamiani tehtäviä, mutta kaikki suhtautuivat läksyihin positiivisesti.
Ohjaajana vaikeinta oli jättäytyä itse taka-alalle. Kun olen laittanut tilan valmiiksi ja ohjeistanut opiskelijat kunnolla, he alkavat tehdä ohjausta, eikä minua tarvita koko ajan. Yritin tietoisesti pysyä sivummalla, jotta nuoret voivat saada auttamisen kokemuksen. Se oli vaikeaa mutta palkitsevaa.
Kipinä-ryhmät ovat kuin hengähdyshetkiä tai keitaita kiireen keskellä. Ohjaajana voin hetken nauttia työni hedelmistä ja seurailla sivusta kuinka nuoret ottavat vastuun itsestään ja toisesta. Kokemus osallistumisesta ja osallistamisesta tulee Kipinä-ryhmässä todella konkreettiseksi.
Muuta mitä huomasin, oli että musiikkivalinta vaikuttaa opiskelijoiden keskusteluun. Laitoin ensin soimaan rentoutuslistan, mutta keskustelu alkoi edetä todella hitaasti. Laitoin sitten soimaan pääasiassa instrumentalia Airia ja sain opiskelijat keskustelemaan vilkkaammin. Myös Amelie-elokuvan instrumental-musiikki toimi. Liian rauhallinen tempo ei sovi taustalle. Ei myöskään musiikki, joka herättää liikaa huomiota. Äänen voimakkuus piti laittaa yllättävän ylös, sillä liian hiljainen musiikki aiheutti hiljaisia hetkiä, jolloin mikään pari ei puhunut mitään.
Kiitos vielä kerran KIPINÄ-koulutuksesta! Sain itselleni paljon. Lukiolaisten Kipinä-ryhmät toimivat hyvin ja sekä nuoret että minä olimme innostuneita. Säästin myös arvokasta aikaa ja sain nyt paremmin keskityttyä tiettyihin ohjausprosesseihin.
Kirjoittanut: Emmiina Tuutti – opinto-ohjaaja
Kiitos paljon tämän blogin KIPINÄ-käyttökokemusten kirjoittajille: Leenalle, Päiville, Ainille ja Emmiinalle!
Kiitos, että halusitte jakaa arvokasta ohjaajuuttanne kaikkien käyttöön!
Terveisin, Minna Kattelus
Uraohjausvideoita lukiolaisten Kipinä-yksilöohjauksesta ja Kipinä-ryhmäohjauksesta löydät tästä.
Jos sinulle lukijana heräsi mielenkiinto kirjoittaa käyttökokemuksiasi Kipinä-korteista tai Kipinä-uraohjauksesta yksilöohjauksessa ja vertaispienryhmässä, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: minna.kattelus.opo@gmail.com
Käyttökokemuksia – apukysmyksiä:
Miten olet käyttänyt Kipinä-kortteja?
Miten olet toteuttanut Kipinä-yksilöohjausta?
Miten olet toteuttanut Kipinä-ryhmiä?
Miten olet muodostanut ryhmät?
Mitä niissä tapahtuu? Miten etenette?
Miten ne ovat mielestäsi toimineet?
Miten olet itse kokenut?
Mitä opiskelijat ovat sanoneet?
Mikä on ollut parasta?
Kipinä-uraohjausryhmät ovat olleet kuin… Perustele.
Kipinä-yksilöohjaus on ollut kuin… Perustele.
Kipinä-kortit ovat olleet kuin… Perustele.
Muuta mitä?
Blogi Minna Kattelus 