Ohjaajuuden kollegiaalinen jakaminen
Opinto-ohjaajille on erityisen mielekästä jakaa ohjaajuutta. He ovat innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään omaa työtään ohjauksen eri alueilla. Tämän päivän sekä tulevaisuuden ohjauksessa pidän tärkeänä kollegiaalista ohjaajuuden jakamista. Meillä opinto-ohjaajilla on taitoa ja tietoa kullakin erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyviksi havaituista työtavoista. On arvokasta jakaa osaamista kollegiaalisesti ja saada samalla vertaisen tuki. Kannustankin ohjaajia jakamaan omaa arvokasta osaamistaan.
Itselleni tulee usein tunne, että on pakko jakaa julkisesti jokin tärkeä ohjauskokemus tai -oivallus. Tämä on vienyt minut videoimaan ohjaskeskusteluja, kirjoittamaan blogia, tekemään KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortteja sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortteja. Kipinä-uraohjauskoulutuksessa opinto-ohjaajat sanoivat, että kirjoita meille ohjauksessa käyttämiäsi tehtäviä ja kysymyksiä. Se, mikä minulla on pään sisällä, ei riitä jakamaan tehtäviä muille. Nyt olen kirjoittanut tehtäviä ja kysymyksiä ohjauskorteiksi kaikkien ohjauksen ammattilaisten saataville. Se tuo minulle iloa ja toivon, että se antaa iloa myös korttein käyttäjille.
Järjestämässäni ohjauksen ammattilaisten täydennyskoulutuksessa, Kipinä-uraohjauskoulutuksessa, tutustumme konkreettisesti vertaisuuden kokemukseen. Samaan kokemukseen, mikä ohjattaville syntyy, kun he ohjaavat toisiaan ja kirjoittavat toisilleen ohjauskarttoja eri teemojen ympäriltä. Vertaisohjauksessa kaikilla on jokin tärkeä tehtävä, mikä synnyttää aktiivista toimintaa, osallisuutta, vastuullisuutta ja puheensorinaa. Tämä sama kokemus minulla on vertaisohjauksesta nuorten ja aikuisten ohjattavieni kanssa. Kun parityöskentely ja vertaisohjaus käynnistyvät, olen aina vaikuttunut siitä, miten ihmisetä lähtevät ohjaamaan toisiaan heti niin vastuullisesti ja innostuneesti. Se vaatii kuitenkin selkeää ohjeistusta ja ohjaustehtävää.
Ohjaajuuden jakaminen ohjattaville – Vertaisohjaus
Monet opinto-ohjaajista tietävät kehittämäni Kipinä-uraohjausmallin, jossa yksi toteuttamismuoto on vertaisohjaus. Vertaisohjaus tapahtuu kuuden hengen pienryhmässä, jossa parityöskentelyssä tehdään ohjauskartat. Toinen ohjaaja toista ensin ja kirjoittaa vertaisohjattavan vastaukset tyhjälle A4-paperille, mistä syntyy lopputuloksena käsin kosketeltava Kipinä-kartta. Keskelle paperia tehdään Kipinä-ympyrä ja sen ympärille kartoitetaan ensin urasuunnitteluun vaikuttavat reunaehdot: arvosanatavoitteet/koulumenestys, suosikkiaineet, harrastukset, vapaa ajan tekemiset, työkokemus, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuudet ja kehitettävät puolet ihmisenä. Kipinä-ympyrään kirjoitetaan lopuksi jatko-opiskeluvaihtoehdot ja urakiinnostukset eli urasuunnitteluun liittyvä Kipinä: kiinnostava jatko-opintopaikka tai kiinnostava aine, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Tämän jälkeen tutkitaan sitä, miten reunaehdot tukevat jatko-opintotoiveita. Erityisen arvokasta vertaisohjauksessa on se, että vertaiset lähtevät työskentelemään vastuullisesti ja innostuneesti ja se, että he saavat kokemuksen myös toistensa urasuunnittelusta. Toisen ihmisen tarina auttaa ymmärtämään paremmin myös omaa tarinaa ja omaa urasuunnittelua.
Ohjaajuuden ja vertaisuuden jakaminen urasuunnittelussa on erittäin arvokasta.
Kipinä-uraohjausmalli on suunniteltu nuorten ja aikuisten uraohjaukseen ja uravalintojen tueksi. Malli on visuaalinen, osallistava, vastuullisuutta ja toimijuutta vahvistava ohjausmenetelmä. Lisäksi yksi tärkeä elementti mallissa on ulkoistaminen. Ohjattava pystyy katsomaan omaan urasuunnitelmaansa vaikuttavia reunaehtoja ja urakipinöitä kuin ulkopuolisin silmin, mikä lisää itseymmärrystä.
Olen ollut aina iloinen siitä, miten Kipinä-karttojen teko on onnistunut vertaisohjauksessa. Nyt olen kokenut ilon hetkiä vertaisten tehdessä toisilleen ohjauskarttoja muidenkin ohjausteemojen ympärillä. Olen antanut KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ryhmälle. Heijastin ensin valitsemani tehtävän projektorille kaikille pareille ensimmäiseksi tehtäväksi. Tämän jälkeen he saivat hakea ja valita uuden tehtäväkortin sitä mukaa, kun olivat valmiit. Parit tekivät toisilleen innoissaan ohjauskarttoja. Yksi poika tuli kysymään: ”Opo saisiko toisen paperin. Olen kirjoittanut jo tämän ensimmäisen paperin molemmin puolin täyteen ohjauskarttaa parilleni”. Koin äärimmäisen tärkeitä hetkiä, kun katsoin, miten osallisuus ja aktiivinen toiminta välittyivät ryhmästä.
Ohjaajuuden jakaminen huoltajille
Tärkeänä ohjauksessa pidän sitä, että ohjauksesta syntyy käsin kosketeltava lopputulos: ohjauskartta, jonka ohjattava voi saada mukaansa ja jatkaa keskustelua tämän pohjalta kotona yhdessä huoltajiensa kanssa. Ohjaajuuden jakaminen huoltajille on tärkeää, koska he tuntevat nuorensa parhaiten ja he ovat tukena nuoren urasuunnittelussa joka tapauksessa. Myös itse huoltajana kaipaisin tällaista mahdollisuutta.
Ohjauskartta
Visuaalinen ohjauskartta on ohjauksen konkreettinen lopputulos. Se auttaa palaamaan käsiteltyihin asioihin uudelleen ja antaa mahdollisuuden ohjaajuuden jakamiseen ystävien ja huoltajien kanssa. Ohjauskarttaa selkiyttää ja lisää itseymmärrystä. Se luo myös luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Asiat ovat konkreettisesti nähtävillä paperilla. Tässä yhteydessä voisin kertoa pari esimerkkiä siitä, että myös ohjattava itse näkee ohjauskarttansa hyvin tärkeänä ohjausvälineenä.
Esimerkki 1: Yksi entinen ohjattavani tuli kertomaan minulle, että kun hän valmistautui pääsykokeisiin, hän piti ohjauskarttaansa pystyssä kirjahyllyssä. Hän kertoi saaneensa siitä uskoa ja voimia pääsykoeurakkaan. Hän sanoi, että se antoi myös luottamusta siihen, että hänen on mahdollista päästä omaan unelmaansa. Pojan unelma toteutui.
Esimerkki 2: Toinen entinen ohjattavani kertoi minulle tänä vuonna, että hän löysi vuonna 2010 kirjoitetun ohjauskarttansa. Kun hän katsoi ohjauskarttaa, hän hämmästyi siitä, että miten voi olla mahdollista, että kaikki asiat, jotka siinä olivat, ovat nyt hänen elämässään läsnä. Asiat olivat läsnä joko työssä tai vapaa-ajalla. Hän kertoi, ettei ollut vielä tuolloin abivuonna tajunnut kaikkea, mitä kartassa oli, mutta kuinka ollakaan, nyt ne olivat kaikki hänen elämässään. Vaikuttavaa oli se, että tämä ihminen oli kehystänyt ohjauskartan valkoisilla kehyksillä ja säilytti sitä asuntonsa seinällä. Hän tuli näyttämään kehystetyn ohjauskarttansa myös minulle.
Esimerkki 3.
Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?”
”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”
”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”
Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”
Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”
”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”
Kollegiaalinen työnarvostus
Olen äärimmäisen ylpeä Suomen opinto-ohjaajista ja meidän kaikkien tekemästä arvokkaasta työstä. Se tunteen palo, innostus, uuden oppimisen halu ja kollegiaalisuus, mikä opinto-ohjaajista välittyy joka vuotisilla Opopäivillä, on kaunista. Se vie meidät sadat opot joka vuosi tapaamaan toisiamme vaikka merelle, vuoden 2018 opopäiville!
Kirjoittanut: Minna Kattelus
KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ohjauksen ammattilaisille Kipinä-nettikaupasta www.minnakattelus.com
Kipinä-uraohjauskoulutus ohjauksen ammattilaisille www.minnakattelus.com
Blogi Minna Kattelus 