UNELMAPUHE – TAVOITEPUHE

Terveys palautuu – tunnen voimaantuneeni jälleen. – Perheeni huomaa, että olen jälleen iloinen ja energinen ja jaksan tehdä kaikkea, mitä oikeasti haluan.

Elämä on tasapainossa. – Vapaa-aikaa on riittävästi. – Pääsen toteuttamaan haluamiani asioita niin työssä kuin vapaa-aikanakin.

Tässä blogissa on vuoden 2017 KIPINÄ-koulutuspäivissä olleiden ihmisten kirjoituksia heidän unelmistaan ja tavoitteistaan. Pääsimme kiinni unelmiin ja tavoitteisiin KIPINÄ-tehtävien avulla: KIPINÄ-unelmalahjakortti, KIPINÄ-aarre ja KIPINÄ-ihme.

Unelmapuheesta käytän usein nimitystä tavoitepuhe. Unelmat ovat tavoitteita, joita kohti haluamme suunnata elämässä tai mitä haluamme elämäämme lisää. Unelmat voivat toimia valonheittäjinä tarvittavan ajanjakson ja niistä voidaan myös luopua matkan varrella tai maalin päästyä. Unelmien tehtävänä on antaa meille energiaa ja voimaa. Voimme tarvita niitä eniten juuri silloin kun olemme väsyneitä tai allapäin. Huolissani olen silloin, jos nuorella ihmisellä ei löydy juuri ollenkaan unelmapuhetta tai tavoitepuhetta. Silloin mieli on täysin kiinni eikä anna tilaa valolle.

Kirjoittaessamme ylös haaveitamme ja unelmiamme, olemme täysin auki sekä itsellemme että lukijalle. Unelmien ja tavoitteiden kirjoittaminen tai sanoittaminen jäsentää ajatuksiamme. Se tuo esille kipupisteitä, mahdollisuuksia, elämäntilanteen kiitollisuuden aiheita ja muutostoiveita, sen mitä eniten tarvitsemme sekä paljon muuta.

Meillä ihmisillä on paljon ihania toiveita ja unelmia. Lisäksi niille löytyy yhtäläisyyttä. Unelmoimme usein siitä, että saisimme rauhassa ja vapaasti toteuttaa itseämme. Haluaisimme elää kiireettömästi ja stressittömästi. Haluaisimme löytää sisäisen rauhan ja olla onnellisia sekä tyytyväisiä elämäämme. Haaveilemme myös omasta kodista, mökistä, omasta saunasta ja omasta yrityksestä. Odotamme aikaa luovuudelle, kädentaidoille, leivontaan tms.

KIPINÄ-koulutusryhmien unelmia ja tavoitteita lukiessani sanoin ääneen useasti, että voi, oi … , johtui siitä, että haluaisin niin auttaa näitä ihmisiä löytämään sen aarteen, mitä he tavoittelevat – mahdollistaa ihmeen, jota he toivovat. Toivoisin niin, että nämä ihmiset ehtisivät kokea elämässään sen, mitä he tällä hetkellä eniten tarvitsevat ja unelmoivat. Toivon, että heidän elämänsä ei menisi ohi niin, että joutuvat vain odottamaan levollisuutta, kiireettömyyttä ja sisäistä rauhaa. Kiireettömyys on monen ihmisen tavoite ja toivon, että me pystymme kääntämään kellon niin, että saamme enemmän aikaa itsellemme ja läheisillemme.

Unelmissa oli mahtavia, hyvinkin pitkälle mietittyjä yritysideoita. Pidän peukkuja ja toivon kovasti, että nämä unelmat saavat tuulta purjeisiin! Ihanat yritysideat saivat minut useasti hymyilemään ja naurahtamaan ääneen. Niissä on voimaa!

KIPINÄ-koulutusryhmien unelmia ja tavoitteita

KIPINÄ-unelmalahjakortti

Hyvinvointivuosi ”sapattivuosi” omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin keskittyen – Vuosi olisi täydellistä rentotumista jossakin luonnonkauniissa paikassa, missä kokki valmistaisi minulle ja ystävilleni terveellistä kasvisruokaa. Ohjelmana olisi pt:n kunto-ohjelma, lempeää joogaa, NLP:tä ja muuta henkistä kasvua tukevaa koulutusta sopivasti annosteltuna.

Ostaisin unelmien asunnon meren rannalta. – Pitäisin töistä välivuoden ja lähtisin jonnekin, jossa voin elää paljain varpain vaikka kokonaisen vuoden. – Kouluttautuisin vaikka mindfullness-ohjaajaksi tms. hyvinvointivalmentajaksi.

Yhdessä perheen kanssa pidemmälle matkalle – Kodin remontointi (oma ja äidin koti) – ylimääräiset hyväntekeväisyyteen

Vapaa työ – ei aikaan tai paikkaan sidottuna – Käsityön ilosanoma kulkee työssäni, jolloin voin itse päättää mitä, milloin, kenelle ja missä.

Viikon patikointimatka Euroopan vuoristossa, joka syksy ja kevät läheisten seurassa.-Uusi talo sekä vapaa-ajan talo meren äärellä. Oivallus: En oikeasti tarvitse 1,5 miljoonaa.

Raha voisi olla pesämuna koululle, jossa on hyvä olla henkisesti ja fyysisesti. Sisäilmapuhdaskoulu, jossa oppilaita ja opettajia arvostetaan.

Haaveiden talo – viihtyisä: oma piha ja puutarha – avara: kaunis sisustus, iso ja tilava – valoisa: yhdessä tasossa – hyvä kulkuyhteydet – oma sauna

Asuminen mökillä: mökkiremontti – mökki ympärivuotiseksi asunnoksi – Liikkuminen: isompi vene ja hydrokopteri

Vapaata töistä: aikaa perheelle ja ystäville – matkustaminen – kielten opiskelu – liikunta – muut harrastukset

Jäisin virkavapaalle ja tekisin kaikkea, mihin ei normaalielämässä jää riittävästi aikaa ja rahaa. – Matkustelisin pitkään. – Harrastaisin luovia asioita (piirtämistä, käden taitoja yms.) – Perustaisin oman ”pikku puuhapajan”, ”bisnes” – Suorittaisin lentolupakirjan

Jakaisin rahat perheen ja siskojen kanssa. Ostaisin omalla osuudella uuden mökin.

Talo meren rannalla – Ympäri maailman perheeni kanssa – Hyväntekeväisyys: nuoret, lapset, Amnesty, oma säätiö – Opiskelu lääkäriksi

Hyvinvointikeskuksen perustaminen: terveys, ohjaus ja valmennus – Oman yrityksen kehittäminen

Aikaa ja paikka keskittyä kirjan kirjoittamiseen

Erämatkailuyritys Lapissa, jossa Revontulien tarkkailuun sopivat yöpymiskodat ja …??

Kouluttautumisen tai työkokemuksen kautta hankittu osaaminen ruoanvalmistusalalle ja leivontaan – Pitopalvelu, joka järjestää juhlia ja tilaisuuksia. Lisäksi haluaisin opettaa/kouluttaa arjen taitoja (ruoanvalmistus, leivonta jne.) nuorille. Samalla haluaisin kauniin ja toimivalla paikalla olevan kiinteistön pitopalvelun toimintaa varten, jossa myös hyvät opetustilat.

Jättäytyisin virkavapaalle töistä. – Perustaisin oman yrityksen: Kissakahvilan – kissahoitolan. – Miettisin sitten myös muita yritysideoita. Ehkä pitopalvelua, myymälää tms.

Eläketili, josta vapautuu 3000 euroa kuussa vapaaseen käyttöön.

KIPINÄ-aarre

Olen löytänyt käsityön opetukseen jotain täydellisen uutta, mikä havahduttaa ja osoittautuu tähdeksi.

Olen edelleen töissä erityisopettajana ja pidän työstäni todella paljon. Olen myös opetuksen kehittämistehtävissä ainakin jonkin verran.

Asun kauniilla paikalla meren äärellä. Kotini on kaunis ja värikäs. – Saan vapaasti ilmaista itseäni omassa elämässäni. – Olen terve ja tasapainossa kaiken suhteen.

Olen saanut tehdä monipuolista ohjaustyötä hyvin erilaisten opiskelijoiden kanssa. Yhdessä olemme kohdanneet haasteita, asettaneet tavoitteita ja nähneet jo toteutuneita unelmia.

Elämä on tasapainossa. – Vapaa-aikaa on riittävästi. – Pääsen toteuttamaan haluamiani asioita niin työssä kuin vapaa-aikanakin.

Olen suorittanut NLP-koulutukset ja osallistunut Ihminen tavattavissa –koulutukseen. Olen ryhtynyt yrittäjäksi ja voin itse määritellä työni ja työtahtini.

Minulla on oma opo-luokka, jonka olen saanut sisustaa itse. Sen välittömässä läheisyydessä on työhuoneeni. Minulla on hyviä ideoita sekä yksiö- että pienryhmäohjaukseen.

Lapset voivat hyvin ja ovat löytäneet omat polkunsa. – Edelleen onnellisesti naimisissa – Terveenä ja mukavassa työssä

Opiskelupaikka opo-opinnoissa

Ostaisin turvapaikkoja turvapaikanhakijoille.

Vahva parisuhde – Jatko-opiskelun kautta uutta näkökulmaa työhön (edelleen ohjausta silti)

Olen eläkkeellä ja elän rikasta elämää henkisesti. Teen vapaaehtoistyötä, harrastan monia ja erilaisia asioita – Suojelen luontoa ja pidän huolta lapsistani ja puolisostani. – Yritän pysyä terveenä ja olen kiitollinen.

Uusi mökki lähempänä kotia

Olen löytänyt unelmieni työpaikan ja saan ohjata, opettaa ja kehittyä työssäni.

Työtilanne on rauhallinen. – Väsymys on väistynyt.

Teen ohjaustyötä yrityksessäni. Yksityishenkilöillä on mahdollisuus valita ohjauspalvelut opo-seteleiden avulla. Olen myös mukana kehittämässä ihmis- ja osaamislähtöistä työnhaku- ja rekrytointimenetelmiä.

Pienryhmätyöskentely sekä ura- ja jatko-opinto-ohjaus pienryhmissä ovat osa oppilaitoksen ohjausta. Lisäksi pienryhmiä toimii motivaatioon ja tsemppaukseen liittyen. Ryhmät ovat tuottaneet selkeitä tuloksia.

Olen perustanut oman yrityksen: kahvilan tai matkailualan yrityksen. Se sijaitsee kauniilla paikalla meren tai järven rannalla. Se työllistää minut ja perheeni hyvin. Viihdymme hienosti.

KIPINÄ-ihme

Toimin luovassa ammatissa (taide, ohjaaja). – Olen vapautunut ajatuksissani (instituutio ei sido). – Olen iloinen ja onnellinen ja tämän huomaavat myös muut. – Arkeni on tutkimusmatka ja elän sitä rohkeasti.

Täydellinen muodonmuutos – sulava, solakka, uusi minä, joka huolehtii itsestään.

Olen saanut vauvan.

Olen löytänyt sisäisen rauhan ja hiljaisuuden, joka näkyy levollisuutena entistä kuuntelevampana ja tukevana.

Vakaa ja pysyvä tilanne – ei tarvitse tehdä koko ajan uusia suunnitelmia – Perhe ja ystävät huomaavat tämän onnellisuudestani ja elämänilostani

Olen tasapainoinen, hyväntuulinen, energinen ja pirteä. – Päivien sisältö tuo hyvää oloa ja energiaa. – Saan paljon aikaan.

Perheemme asuu ulkomailla mieheni työn vuoksi. – Opimme uuden kielen ja kulttuurin sekä paljon itsestämme. Miehen ei tarvitse viettää viikonloppuja puolustusvoimien harjoituksissa. Äitini on saanut ja suostunut ottamaan paikan hoitokodista.

Maailman poliittinen tilanne on vakaampi eikä tarvitse pelätä turvallisuustilanteen romahtamista.

Onnellisempi ja tasapainoisempi – Näkyisi minussa niin, että olisin rennompi ja rauhallisempi.

Unelmalahjakortin saaminen: tauko töistä ilman palkkahuolia mahdollistaisi vaikka mitä – Tauko työstä, itsensä toteuttamista, opiskelua jne. – Enemmän aikaa elämälle: kiireettömyys, luovuus jne.

Minulla on uusi mökki. Minä ja ystäväni viihdymme siellä. Nautin mökkielämästä.

Olen löytänyt oman kodin ja elän siellä tasapainoista ja onnellista elämää. Minulla on positiivinen elämänasenne ja nautin elämästäni.

Saan lisää rohkeutta toteuttaa unelmia. Perhe huomaa varmasti muutoksen!

Terveyden ylläpito: hyvinvointi, iloisuus, harrastukset

Minusta tulee luova, intoa pursuava henkilö, joka on lopettanut asioista tuskailemisen ja stressaamisen. Kaikki onnistuu kuin luonnostaan … tanssahdellen.

Terveys palautuu – tunnen voimaantuneeni jälleen. – Perheeni huomaa, että olen jälleen iloinen ja energinen ja jaksan tehdä kaikkea, mitä oikeasti haluan.

www.minnakattelus.com

 

Ohjaajuuden jakaminen kollegiaalisesti, huoltajille ja ohjattaville

Ohjaajuuden kollegiaalinen jakaminen

Opinto-ohjaajille on erityisen mielekästä jakaa ohjaajuutta. He ovat innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään omaa työtään ohjauksen eri alueilla. Tämän päivän sekä tulevaisuuden ohjauksessa pidän tärkeänä kollegiaalista ohjaajuuden jakamista. Meillä opinto-ohjaajilla on taitoa ja tietoa kullakin erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyviksi havaituista työtavoista. On arvokasta jakaa osaamista kollegiaalisesti ja saada samalla vertaisen tuki. Kannustankin ohjaajia jakamaan omaa arvokasta osaamistaan.

Itselleni tulee usein tunne, että on pakko jakaa julkisesti jokin tärkeä ohjauskokemus tai -oivallus. Tämä on vienyt minut videoimaan ohjaskeskusteluja, kirjoittamaan blogia, tekemään KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortteja sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortteja. Kipinä-uraohjauskoulutuksessa opinto-ohjaajat sanoivat, että kirjoita meille ohjauksessa käyttämiäsi tehtäviä ja kysymyksiä. Se, mikä minulla on pään sisällä, ei riitä jakamaan tehtäviä muille. Nyt olen kirjoittanut tehtäviä ja kysymyksiä ohjauskorteiksi kaikkien ohjauksen ammattilaisten saataville. Se tuo minulle iloa ja toivon, että se antaa iloa myös korttein käyttäjille.

Järjestämässäni ohjauksen ammattilaisten täydennyskoulutuksessa, Kipinä-uraohjauskoulutuksessa, tutustumme konkreettisesti vertaisuuden kokemukseen. Samaan kokemukseen, mikä ohjattaville syntyy, kun he ohjaavat toisiaan ja kirjoittavat toisilleen ohjauskarttoja eri teemojen ympäriltä. Vertaisohjauksessa kaikilla on jokin tärkeä tehtävä, mikä synnyttää aktiivista toimintaa, osallisuutta, vastuullisuutta ja puheensorinaa. Tämä sama kokemus minulla on vertaisohjauksesta nuorten ja aikuisten ohjattavieni kanssa. Kun parityöskentely ja vertaisohjaus käynnistyvät, olen aina vaikuttunut siitä, miten ihmisetä lähtevät ohjaamaan toisiaan heti niin vastuullisesti ja innostuneesti. Se vaatii kuitenkin selkeää ohjeistusta ja ohjaustehtävää.

DSC01367

Ohjaajuuden jakaminen ohjattaville – Vertaisohjaus

Monet opinto-ohjaajista tietävät kehittämäni Kipinä-uraohjausmallin, jossa yksi toteuttamismuoto on vertaisohjaus. Vertaisohjaus tapahtuu kuuden hengen pienryhmässä, jossa parityöskentelyssä tehdään ohjauskartat. Toinen ohjaaja toista ensin ja kirjoittaa vertaisohjattavan vastaukset tyhjälle A4-paperille, mistä syntyy lopputuloksena käsin kosketeltava Kipinä-kartta. Keskelle paperia tehdään Kipinä-ympyrä ja sen ympärille kartoitetaan ensin urasuunnitteluun vaikuttavat reunaehdot: arvosanatavoitteet/koulumenestys, suosikkiaineet, harrastukset, vapaa ajan tekemiset, työkokemus, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuudet ja kehitettävät puolet ihmisenä. Kipinä-ympyrään kirjoitetaan lopuksi jatko-opiskeluvaihtoehdot ja urakiinnostukset eli urasuunnitteluun liittyvä Kipinä: kiinnostava jatko-opintopaikka tai kiinnostava aine, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Tämän jälkeen tutkitaan sitä, miten reunaehdot tukevat jatko-opintotoiveita. Erityisen arvokasta vertaisohjauksessa on se, että vertaiset lähtevät työskentelemään vastuullisesti ja innostuneesti ja se, että he saavat kokemuksen myös toistensa urasuunnittelusta. Toisen ihmisen tarina auttaa ymmärtämään paremmin myös omaa tarinaa ja omaa urasuunnittelua.

Ohjaajuuden ja vertaisuuden jakaminen urasuunnittelussa on erittäin arvokasta.

Kipinä-uraohjausmalli on suunniteltu nuorten ja aikuisten uraohjaukseen ja uravalintojen tueksi. Malli on visuaalinen, osallistava, vastuullisuutta ja toimijuutta vahvistava ohjausmenetelmä. Lisäksi yksi tärkeä elementti mallissa on ulkoistaminen. Ohjattava pystyy katsomaan omaan urasuunnitelmaansa vaikuttavia reunaehtoja ja urakipinöitä kuin ulkopuolisin silmin, mikä lisää itseymmärrystä.

Olen ollut aina iloinen siitä, miten Kipinä-karttojen teko on onnistunut vertaisohjauksessa. Nyt olen kokenut ilon hetkiä vertaisten tehdessä toisilleen ohjauskarttoja muidenkin ohjausteemojen ympärillä. Olen antanut KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ryhmälle. Heijastin ensin valitsemani tehtävän projektorille kaikille pareille ensimmäiseksi tehtäväksi. Tämän jälkeen he saivat hakea ja valita uuden tehtäväkortin sitä mukaa, kun olivat valmiit. Parit tekivät toisilleen innoissaan ohjauskarttoja. Yksi poika tuli kysymään: ”Opo saisiko toisen paperin. Olen kirjoittanut jo tämän ensimmäisen paperin molemmin puolin täyteen ohjauskarttaa parilleni”.  Koin äärimmäisen tärkeitä hetkiä, kun katsoin, miten osallisuus ja aktiivinen toiminta välittyivät ryhmästä.

Ohjaajuuden jakaminen huoltajille

Tärkeänä ohjauksessa pidän sitä, että ohjauksesta syntyy käsin kosketeltava lopputulos: ohjauskartta, jonka ohjattava voi saada mukaansa ja jatkaa keskustelua tämän pohjalta kotona yhdessä huoltajiensa kanssa. Ohjaajuuden jakaminen huoltajille on tärkeää, koska he tuntevat nuorensa parhaiten ja he ovat tukena nuoren urasuunnittelussa joka tapauksessa. Myös itse huoltajana kaipaisin tällaista mahdollisuutta.

Ohjauskartta

Visuaalinen ohjauskartta on ohjauksen konkreettinen lopputulos. Se auttaa palaamaan käsiteltyihin asioihin uudelleen ja antaa mahdollisuuden ohjaajuuden jakamiseen ystävien ja huoltajien kanssa. Ohjauskarttaa selkiyttää ja lisää itseymmärrystä. Se luo myös luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Asiat ovat konkreettisesti nähtävillä paperilla. Tässä yhteydessä voisin kertoa pari esimerkkiä siitä, että myös ohjattava itse näkee ohjauskarttansa hyvin tärkeänä ohjausvälineenä.

Esimerkki 1: Yksi entinen ohjattavani tuli kertomaan minulle, että kun hän valmistautui pääsykokeisiin, hän piti ohjauskarttaansa pystyssä kirjahyllyssä. Hän kertoi saaneensa siitä uskoa ja voimia pääsykoeurakkaan. Hän sanoi, että se antoi myös luottamusta siihen, että hänen on mahdollista päästä omaan unelmaansa. Pojan unelma toteutui.

Esimerkki 2: Toinen entinen ohjattavani kertoi minulle tänä vuonna, että hän löysi vuonna 2010 kirjoitetun ohjauskarttansa. Kun hän katsoi ohjauskarttaa, hän hämmästyi siitä, että miten voi olla mahdollista, että kaikki asiat, jotka siinä olivat, ovat nyt hänen elämässään läsnä. Asiat olivat läsnä joko työssä tai vapaa-ajalla. Hän kertoi, ettei ollut vielä tuolloin abivuonna tajunnut kaikkea, mitä kartassa oli, mutta kuinka ollakaan, nyt ne olivat kaikki hänen elämässään. Vaikuttavaa oli se, että tämä ihminen oli kehystänyt ohjauskartan valkoisilla kehyksillä ja säilytti sitä asuntonsa seinällä. Hän tuli näyttämään  kehystetyn ohjauskarttansa myös minulle.

Esimerkki 3. 

Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?” 

”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”

”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”

 Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”

 Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”

”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

 

Kollegiaalinen työnarvostus

Olen äärimmäisen ylpeä Suomen opinto-ohjaajista ja meidän kaikkien tekemästä arvokkaasta työstä. Se tunteen palo, innostus, uuden oppimisen halu ja kollegiaalisuus, mikä opinto-ohjaajista välittyy joka vuotisilla Opopäivillä, on kaunista. Se vie meidät sadat opot joka vuosi tapaamaan toisiamme vaikka merelle, vuoden 2018 opopäiville!

Kirjoittanut: Minna Kattelus

 

KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ohjauksen ammattilaisille Kipinä-nettikaupasta www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutus ohjauksen ammattilaisille www.minnakattelus.com

Käyttökokemuksia KIPINÄ-ryhmästä ja KIPINÄ-yksilöohjauksesta – yläkoulun ja lukion opinto-ohjaajilta

KIPINÄ-pienryhmäohjaus yläkoulussa

Käytin Kipinä-mallia pienryhmäohajuksessa 8. luokkalaisten kanssa keväällä 2016. Ryhmässä oli 2, 4 tai 6 oppilasta sen mukaan, miten sain ryhmät järkevästi muodostettua niin, että otin huomioon myös oppilaiden toiveita. Ryhmien muodostaminen oli näppärää merkitsemällä ryhmät eri väreillä kaikkien 8.luokkalaisten nimiluetteloon. Pidin tärkeänä myös oppilaiden toiveiden huomioimista, koska en halunnut että esim. joku aikaisemmin toista oppilasta kiusannut henkilö sattuisi samaan ryhmään. Lisäksi halusin varmistaa sitä, että keskustelua syntyisi. 8. luokkalaiset ovat aika arkoja kertomaan henkilökohtaisia asioita, koska toisten hyväksynnän hakeminen ja kaveriporukkaan kuuluminen ovat niin ajankohtaisia kehitysvaiheita. Tämän takia myös päätin, että numerotavoitteet ja kehitettävävät asiat käydään läpi sitten 9. luokalla henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Toteutin kaikki pienryhmät muiden oppituntien aikana sen jälkeen, kun olin esitellyt ideani opettajien kokouksessa. Järjestin myös tapaamiset niin, että samalta opettajalta ei ole monta kertaa useita oppilaita pois tunneilta. Sainkin pienryhmäohjaukseen koulussamme innostuneen vastaanoton. Opet nappasivat hyvin ajatuksen siitä, miten tärkeää vertaistuki on.

Toteutin pienryhmät ennen kahdeksannen luokan TET-jaksoa, joten oli luontevaa lisätä Kipinään kohta ”TET-suunnitelma”. Tästä konkreettisesta kohdasta syntyikin osassa ryhmistä eniten keskustelua kun oppilaat alkoivat antaa TET-paikkavinkkejä toisilleen. Ryhmien keskustelussa oli suuria eroja etenkin kohdan ”Vahvuuksia ja hyviä puolia ihmisenä” – teeman osalta. Osalle ryhmistä oli hyvin helppoa miettiä vahvuuksia, kun taas osa ryhmistä tarvitsi paljon apua. Tämän takia otinkin avuksi Duunikoneen ammatinvalintatestin, jossa tulee esille asioista joita voi lisätä sekä tähän kohtaan että ”Tärkeää tulevassa työssä” -kohtaan. Nyt kun sain KIPINÄ-uraohjauskoulutuksessa apulistat näihin kohtiin, voi olla että jatkossa jätän Duunikoneen pois. Sen tekeminen vaatii kuitenkin aikaa, jota ei oikein voi venyttää yli 60 minuutin. Aikaa pienryhmän ohjaukseen käytin 45-60 minuuttia/ryhmä.

KIPINÄ-uraohjauskoulutuksesta sain muitakin tärkeitä vinkkejä siihen, miten voin ohjata oppilaita tekemään tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi jatkossa pyydän 8. luokalla oppilaita ottamaan kuvan omasta paperistaan ja näyttämään sen kotona (kerroin nyt 8. luokan vanhempainillassa pienryhmäohjauksesta). 9. luokalla puolestaan annan henkilökohtaisen ohjauksen päätteeksi paperin mukaan ja otan siitä itselleni kuvan.

8. luokan pienryhmät olivat erilaisia, eikä mielestäni haitannut se, jos jossain ryhmässä keskustelu painottui vahvuuksiin, toisessa sen miettimiseen mikä olisi tärkeää tulevassa työssä tai siihen mitä työkokemusta heillä jo oli, tai TET-suunnitelmaan. Tärkeintä mielestäni oli saada oppilaat pohtimaan näitä asioita ja innostumaan 9. luokalla lähestyvästä jatko-opintojen/ammatinvalinnasta. Tämä tietysti liittyy siihen, että jatkan ohjausta pienryhmätapaamisen pohjalta jokaisen 9. luokkalaisen kanssa.

Oppilailta kysyin suullista palautetta heti pienryhmätapaamisen jälkeen ja sain kommentteja: ”Hauskaa, ihan erilaista kun luulin – kun ohjattiin toisiamme.” – ”Mukavaa, kyllä näitä kantsii järjestää.” – ”Vaikeeta miettiä tämmöisiä.”  – ”No ei tästä ainakaan haittaa ollut. – Tää on uusi juttu .”

Itselleni jäi olo, että sain ihan eri tavalla kontaktia myös 8. luokan oppilaisiin, jotka yleensä jäävät sivuun 7. luokan ja 9. luokan ohjausten takia. Nyt ysien kanssa, kun olen jatkanut siitä, mihin pienryhmässä jäätiin. Huomaan monen oppilaan olevan ”otettuja” siitä, mitä kaikkea heidän Kipinässään lukee ja miten asiat yhdistyvät toisiinsa. Ihmisenä olemisen voimat on hieno lopetus!

 Kirjoittanut: Leena Saavalainen – oppilaanohjaaja

KIPINÄ-yksilöohjaus yläkoulussa

Opiskellessani opoksi, minulla oli mahdollisuus osallistua Vance R. Peavyn kurssille, jossa Peavyn toiminta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Wau, muistan ajatelleeni. Tuollaista ohjauksen pitäisi olla, ajattelin. Peavy käytti ohjaustilanteissa visuaalisuutta ja ulkoistamista. Opokoulutukseen ei kuitenkaan sisältynyt luovia menetelmiä, mikä oli sääli. Kun Minna kehitteli Kipinä-uraohjausmallin, innostuin siitä heti täysillä. Vaikka olin käynyt oppilaan kanssa samoja asioita ohjauksessa lävitse jo ennen Kipinämallin käyttöönottoa, niin jäin monta kertaa miettimään, mitä oppilaalle jää käteen ohjauksesta. Ohjaustilanteet olivat ehkä liikaa opopainotteisia ja kaipasin usein” kättä pidempää” ohjaukseen.

Kipinä-malli mullisti tapani toimia ohjaajana ja antoi itsellekin ihan uuden kipinän tehdä opon työtä. Parasta mallissa on se, että oppilaan koko elämäntilanne huomioidaan; harrastukset ja vapaa-aika, tavoitteet, vahvuudet ja kehitettävät asiat, odotukset/toiveet tulevasta työstä. Aikaisemmin ohjaustyössä oppilaan muu elämä tuli sivuutettua ja keskityttyä ehkä liikaakin koulumenestykseen. Kipinä-mallia käytettäessä koen olevani tasavertainen toimija oppilaani kanssa. Me yhdessä teemme visuaalista karttaa, mutta oppilas on pääroolissa.  On kyse hänen elämästään ja suunnitelmistaan.  Mallin kautta työni opona on selkiytynyt. Otan kopion itselleni Kipinä-kartasta ja palaan siihen 9-luokalla, jolloin tarkastelemme oppilaan kanssa, miten hänen tavoitteensa ja suunnitelmansa ovat muuttuneet. Hämmästyttävää kyllä 8-luokalla tehty Kipinä-uraohjaussuunnitelma on pysynyt usein samana. Vain 10 % nuorista muuttaa suunnitelmiaan, vaikka tavoitteena ei olekaan ”pysyvän” suunnitelman tekeminen.   Luulen, että oppilaat alkavat prosessoida ja miettiä tulevaisuuttaan saatuaan visuaalisen kartan sen hetkisestä tilanteestaan.  Samalla nuori usein keskustelee myös kotona jatkosuunnitelmistaan, jolloin hän myös sitoutuu paremmin suunnitelmansa toteuttamiseen. Jos oppilaan suunnitelmat ovat muuttuneet, oppilas pystyy kertomaan, mitä hän haluaa ja minne hän on hakeutumassa. Tämäkin kertoo siitä, että hän on oikeasti miettinyt asioita ja ottanut selvää asioista.

Käytän ohjauksessa apuna ammatinvalinta.fi sivuston kortteja, jossa on erilaisia luonteenpiirteitä ja vahvuuksia. Tämä helpottaa nuorta nimeämään paremmin vahvuuksiaan ja kehitettäviä puoliaan. 9-luokalla täydennämme karttaa mm. vahvuuskorttien avulla. Samalla katsomme, miten oppilaan tavoitteet esim. keskiarvon suhteen ovat toteutuneet ja oppilas tekee uudet tavoitteet 9-luokalle. Olen saanut oppilailta hyvää palautetta Kipinä-uraohjausmallista. Yhdessä visualisoiden myös hiljaisen/ujon oppilaan on helpompi tuottaa jatkokoulutussuunnitelma. Ohjaajana voin käyttää luovuutta keskusteluissa; metaforia, ihmekysymystä jne.  Haluan välittää oppilaalle tunteen, että kaikki on mahdollista. Ihanaa on myös se, että oppilaalle on Kipinä-uraohjausmallia tehtäessä todella helppo antaa positiivista palautetta liittyen esimerkiksi hänen harrastuksiinsa tai vahvuuksiinsa. Paras palkinto ohjaustilanteen jälkeen on se, kun oppilas lähtee ohjauksesta innostuneena ja selvästi uutta virtaa saaneena. Silloin opokin saa uutta puhtia ja energiaa työhönsä. J

Kirjoittanut: Päivi Tapaninen – oppilaanohjaaja

 

KIPINÄ-pienryhmät yläkoulussa

Käytin Kipinä-uraohajusmallia 8. luokan oppilailla. Oppilaita oli parillinen luku ja he saivat valita parinsa itse. Oppilaat olivat saaneet valita myös istumapaikkansa itse. Mikäli työskentely sujuu ja kukaan ei jää yksin, en yleensä puutu istumapaikkoihin.

Lämmittelytehtävänä oli KIPINÄ-nimitarina siten, että jokainen laittoi kaikki etunimensä paperilappuselle ja kirjoitti myös mahdollisen muun nimensä (mitä vanhemmat olivat ajatelleet). Esittelin oman versioni tehtävästä. Myös kutsumanimet laitettiin paperille. Oppilaat kertoivat pareittain nimitarinansa, siis toisilleen, ei koko luokalle. Toimi hyvin ja minuakin joku kutsui vanhalla lempinimelläni Nikki. He hee!

Kipinä-paperit jaoin pareille ja kerroin yhteisesti Kipinän idean. Oppilaat aloittivat työskentelyn välittömästi toisiaan haastatellen ja muistiin kirjaten. Sovittiin että pääkipinä laitetaan, mikäli mahdollista ja lopuksi voimasydän. Luin Kipinä-tarinan ja tarinan pohjalta noussut visio kirjattiin muistiin. Kotitehtävä jätettiin tekemättä. Siihen palataan Kipinä-pienryhmässä myöhemmin lukukauden aikana.

Havaintoja: Tytöt haastattelivat ohjeen mukaan toisiaan vuorotellen ja kirjasivat ylös. Pojat keskustelivat joustavammin ja heidän haastattelunsa ja kirjaamisensa hoituivat luontevasti vuorotellen kohta kohdalta.

Mukava tekemisen meininki oli molemmissa 8. luokissa ja homma pysyi oppitunnin (45 min) mittaisena. Yksi oppitunti oli juuri sopivan mittainen kaseilla.

Ysi-luokilla olen aloittanut yksilöhaastattelut ja käytän tuota Kipinä-karttaa heidän ajatustensa koonnissa.

  • Kirjaamme Kipinässä mukana olevat reunaehdot ja koulutoiveet eli urakipinät.

Pohdimme lisäksi:

  • Mitä mahdollinen kotoa eri paikkakunnalle opiskelemaan muutto tarkoittaa.
  • Miltä mahtaisi tuntua asua toisaalla, kun kaverit ja kotiväki ovat parinkin sadan kilometrin päässä.
  • Mitä asuminen, opiskelu ja matkustaminen tulevat maksamaan ja mistä rahat näihin.
  • Pohdimme valintaperusteita ja oppilaan omaa suoriutumista hakuprosessissa.
  • Kirjaamme myös tavoitteen/tavoitteet näkyviksi Kipinä-karttaan.

Oppilas sai kopion tai hän otti puhelimen kameralla kuvan Kipinä-kartasta. Sovimme muutamien nuorten kanssa, että jatkamme prosessia. Joidenkin kanssa tapasimme useampaan kertaan ja huoltajakin oli muutamissa mukana. Joillekin oppilaille annoin kotitehtäväksi keskustella asiasta kotiväen kanssa.

Toistaiseksi Kipinä-kartat ovat minulla, mutta annan ne kyllä myöhemmin takaisin oppilaille itselleen.

Kirjoittanut: Aini Rouhiainen – oppilaanohjaaja                                                                                            

KIPINÄ-ryhmät lukiossa

 Tässä on vähän tekstiä Kipinä-ryhmistäni. Perustin ryhmät vain yhtä tapaamista varten, sillä painotan lukion pienryhmäohjauksen lukion kakkosvuodelle. Teimme ryhmässä Kipinä-vertaisohjauskeskustelun ja jokainen sai sen pohjalta piirretyn oman Kipinä-kartan.

Jaoin abit kuuden hengen ryhmiin ajatellen jo vähän etukäteen pareja. Jaoin opiskelijat pääsääntöisesti niin, että heillä oli samaan aikaan hyppytunti, jolloin pidimme ryhmän. Erityisopiskelijan laitoin ryhmään, jossa tiesin olevan vain opiskelijoita, jotka osaavat suhtautua häneen ymmärtävästi. Laitoin ryhmiin opiskelijoille kavereita, mutta en kokonaisia kaveriporukoita. Käytin myös intuitiota ja opiskelijatuntemustani. Viime keväänä minulla oli kakkosille pienryhmä, joten tiesin kaikkien aikaisempaan ryhmään osallistuneiden opiskelijoiden olevan kykeneviä ja innokkaita vertaispienryhmätyöskentelyyn, jaoin siis jokaiseen pienryhmään edellisen kevään pienryhmäläisiä.

Pidimme tapaamiset neuvotteluhuoneessa, jonka sisustin kynttilöillä ja liinoilla kivaksi. Jaoin pitkän neuvottelupöydän kahdeksi pienemmäksi pöydäksi, jotta opiskelijoille jäi enemmän tilaa. Toin tilaan fläppitaulun ja musiikkisoittimen sekä himmensin valoja. Laitoin saataville värikyniä ja paperia. Aloitin ryhmän tapaamisen esittelemällä kipinä-mallin fläppitaululla. Sitten jokainen sai kipinämallin ohjeet ja siihen liittyvät liitteet itselleen ja laitoin taustamusiikin soimaan ja nuoret alkoivat keskustella ja kirjoittaa toisilleen Kipinä-karttoja. Lopuksi ohjaajana toimiva opiskelija veti voimalinkit kipinään ja varakipinään kertoen miten voimalinkit yhdistyvät niihin hänen mielestään.

Vuoro vaihtui kun parista ensimmäisen Kipinä-kartta tuli valmiiksi ja ohjaajasta tuli ohjattava. Osa pareista oli nopeampia kuin toiset. Nopeat parit joutuivat odottelemaan lopussa enemmän. Kun Kipinät valmistuivat, parit kiittivät toisiaan, sitten he kirjoittivat sydämeen omat vahvuudet ja sen jälkeen täytimme vielä opon lukeman Onni-tarinan pohjalta kipinän viimeisen osan, eli mitä alkaisi tehdä, jos saisi miljonääri Onnin rahoituksen oman kipinän toteuttamiseen. Sitten jokainen esitteli oman kipinänsä ja opo antoi positiivista palautetta ja läksyt.

Huomasin, että 60 min ei riitä alkuunkaan. Ensimmäisen ryhmän kanssa tapasimme ensin 60 min ja toisen kerran 30 min, jolloin kävimme yhdessä kipinät läpi ja kaikki saivat kotitehtävät opolta. Muiden ryhmien kanssa varattiin heti alkuun 90 min aikaa ja se riitti paremmin. Muistaakseni viimeisen ryhmän kanssa meni melkein 120 min, joten pitäisin itse 90 min tapaamista miniminä.

Ryhmät toimivat hyvin. Erityisnuoren, jolle käsin kirjoittaminen on työlästä, ohjatessa toimin itse kirjurina. Näin hän sai keskittyä kysymään ja auttamaan toista opiskelijaa. Muuten nuoret saivat tehtävän tehtyä itse. Nuorten palaute oli positiivista, mutta heitä häiritsi se, että ensimmäisissä ryhmissä tuli kiire, koska olin varannut liian vähän aikaa. Ylipäätään opiskelijat halusivat tehdä tehtävän kunnolla. Opiskelijat olivat innokkaita ja kaikki halusivat kokeilla Kipinää. Kukaan ei valittanut mistään muusta kuin siitä, että tuli kiire. Ylipäätään he tykkäävät pienryhmistä ja viime kevään pienryhmätyöskentelyssä (tapasimme 5 kertaa) ainut negatiivinen palaute oli, että he olisivat halunneet lisää tapaamisia. Tällä kertaa osa oli jo syksyllä kysellyt saadaanko pienryhmäohjausta abivuonna, joten ennakkokäsitys on ollut myös opiskelijoilla positiivinen. He myös olivat valmiita varaamaan ohjaukseen aikaa, eikä kukaan valittanut menetetyistä oppitunneista tai siitä, että joutuivat olemaan koulussa pidempään. Yksi asberger-nuori tosin hermostui, koska hän ei tiennyt ehtiikö koulukuljetukseen. Silloin lopetimme tapaamisen ja sovimme uuden tapaamisajan, jolloin teimme harjoituksen loppuun. Myös hiljaiset opiskelijat ja erityisnuoret näyttivät viihtyvän ryhmässä.

Loppukeskustelut olivat todella antoisia ja rehellisiä. Osa puhui selvästi ensimmäistä kertaa joistain unelmista ja heitä punastutti tai jännitti, mutta ryhmän tuki tuntui hyvältä. Uskon, että ryhmäläiset uskalsivat puhua ajatuksistaan ryhmässä, koska oli ensin saanut puhua yhdelle ihmiselle.

Annoin kaikille abeille tilaisuuden varata henkilökohtaisen opoajan Kipinä-vertaisryhmäohjauksen lisäksi, mutta melko vähän varauksia on tullut. Uskon, että Kipinä-vertaisohjaus voi hyvin resursoituna ja ohjattuna korvata yksilöohjausta ainakin osalla opiskelijoista. Olen nyt keskittynyt yksilöohjauksessa enemmän opiskelijoihin, joilla on erityistarvetta tai jotka ovat itse hakeutuneet ohjaukseen. Koen, että ohjausresurssia on voinut Kipinä-vertaispienryhmäohjauksen ansiosta kohdentaa paremmin. En tiedä ovatko opiskelijat tehneet läksyksi antamiani tehtäviä, mutta kaikki suhtautuivat läksyihin positiivisesti.

Ohjaajana vaikeinta oli jättäytyä itse taka-alalle. Kun olen laittanut tilan valmiiksi ja ohjeistanut opiskelijat kunnolla, he alkavat tehdä ohjausta, eikä minua tarvita koko ajan. Yritin tietoisesti pysyä sivummalla, jotta nuoret voivat saada auttamisen kokemuksen. Se oli vaikeaa mutta palkitsevaa.

 Kipinä-ryhmät ovat kuin hengähdyshetkiä tai keitaita kiireen keskellä. Ohjaajana voin hetken nauttia työni hedelmistä ja seurailla sivusta kuinka nuoret ottavat vastuun itsestään ja toisesta. Kokemus osallistumisesta ja osallistamisesta tulee Kipinä-ryhmässä todella konkreettiseksi.

 Muuta mitä huomasin, oli että musiikkivalinta vaikuttaa opiskelijoiden keskusteluun. Laitoin ensin soimaan rentoutuslistan, mutta keskustelu alkoi edetä todella hitaasti. Laitoin sitten soimaan pääasiassa instrumentalia Airia ja sain opiskelijat keskustelemaan vilkkaammin. Myös Amelie-elokuvan instrumental-musiikki toimi. Liian rauhallinen tempo ei sovi taustalle. Ei myöskään musiikki, joka herättää liikaa huomiota. Äänen voimakkuus piti laittaa yllättävän ylös, sillä liian hiljainen musiikki aiheutti hiljaisia hetkiä, jolloin mikään pari ei puhunut mitään.

 Kiitos vielä kerran KIPINÄ-koulutuksesta! Sain itselleni paljon. Lukiolaisten Kipinä-ryhmät toimivat hyvin ja sekä nuoret että minä olimme innostuneita. Säästin myös arvokasta aikaa ja sain nyt paremmin keskityttyä tiettyihin ohjausprosesseihin.

 Kirjoittanut: Emmiina Tuutti – opinto-ohjaaja

 

Kiitos paljon tämän blogin KIPINÄ-käyttökokemusten kirjoittajille: Leenalle, Päiville, Ainille ja Emmiinalle!

Kiitos, että halusitte jakaa arvokasta ohjaajuuttanne kaikkien käyttöön!

Terveisin, Minna Kattelus

Uraohjausvideoita lukiolaisten Kipinä-yksilöohjauksesta ja Kipinä-ryhmäohjauksesta löydät tästä.

IMG_1732

Jos sinulle lukijana heräsi mielenkiinto kirjoittaa käyttökokemuksiasi Kipinä-korteista tai Kipinä-uraohjauksesta yksilöohjauksessa ja vertaispienryhmässä, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: minna.kattelus.opo@gmail.com

Käyttökokemuksia – apukysmyksiä:

Miten olet käyttänyt Kipinä-kortteja?

Miten olet toteuttanut Kipinä-yksilöohjausta?

Miten olet toteuttanut Kipinä-ryhmiä?

Miten olet muodostanut ryhmät?

Mitä niissä tapahtuu? Miten etenette?

Miten ne ovat mielestäsi toimineet?

Miten olet itse kokenut?

Mitä opiskelijat ovat sanoneet?

Mikä on ollut parasta?

Kipinä-uraohjausryhmät ovat olleet kuin… Perustele.

Kipinä-yksilöohjaus on ollut kuin… Perustele.

Kipinä-kortit ovat olleet kuin… Perustele.

Muuta mitä?

 

www.minnakattelus.com

Työnohjauksellinen valmennus – Aikuisen uraohjaus

“Voi kuulostaa ehkä yllättävältä, että jatkan edelleen tätä peruskoulun opon työtä! Olen yllättynyt siitä itsekin. Olen monta kertaa mielessäni palannut tapaamiseemme ja keskusteluihin ja miettinyt, miten suuri vaikutus voi yhdelläkin ohjauskerralla olla. Kuten ohjauksen jälkeen kirjoitin, on tuntunut siltä, että edestä kajastaa taas valoa, jota kohti mennä. Se on ollut ihana tunne! Paljon olen sitäkin miettinyt, mitkä kaikki asiat ohjauksessa vaikuttivat sen, että on ollut levollisempi ja tyytyväisempi mieli tehdä töitä. Jopa niin tyytyväinen, että haluan jatkaa edelleen.

Ehkä tärkeintä oli se, että sai antaa luvan niille hankalille tunteille, joita töihin ja urapohdintoihin liittyi. Sai myöntää sen, että tämä työ ei ”riitä” minulle. Samalla ohjaus antoi minulle suunnan ja tavoitteen, jota kohti lähteä kulkemaan. Se oli puuttunut tietyllä tavalla jo pidempään. Vaikka en työtehtävää vielä vaihdakaan, tuntuu oma työ nyt merkityksellisemmältä myös itselle, koska uskon ja ajattelen töissä kertyvien kokemusteni vievän kohti jatko-opintoja ja toisaalta kerryttävän ammattitaitoani. Erityisesti merkitystä oli kuitenkin sinun kannustavuudella ja positiivisuudella. Teki hyvää ikään kuin tehdä näkyväksi omia taitoja ja vahvuuksia, jotka itseltä unohtuvat usein työn paljouden keskellä.

Nyt kuuluu siis oikein hyvää töihin ja muutenkin.”

Aikuisen uraohjauksen tarve nousee useimmiten siitä, että hän haluaa muutoksia työhönsä, työnkuvaansa tai oma työ ei riitä ja on intoa oppia jotain uutta. Joskus tyytymättömyys yhteen tai useampaan elämän osa-alueeseen voivat aiheuttaa todellista pahaa oloa myös työelämässä.

Tärkeimpänä ohjauksen aloituksena pidän sitä, että ohjattava voi kertoa ensin kaiken haluamansa omasta työstään, asioista jotka ovat mielen päällä tai painavat mieltä. Tämän jälkeen voidaan lähteä tutkimaan sitä, millaisia muutoksia ohjattava haluaisi työhönsä ja elämäänsä ja mistä syystä.

Kirjoitan ohjauskeskustelusta visuaalista ohjauskarttaa tyhjälle A4-paperille. Tämä jäsentää ohjausta ja auttaa ohjattavaa hahmottamaan omaa tilannettaan kuin ulkopuolisin silmin. On tärkeää kirjoittaa karttaan ylös sekä työhön liittyvät akuutit huolet ja paineet että niihin mahdolliset muutos- tai kehittämisehdotukset. Ohjaaja auttaa näin ohjattavaa hahmottamaan työolosuhteita parantavia toimenpiteitä.

Kun työn akuutit muutostarpeet on käyty läpi, lähdetään tutkimaan ohjattavan intoa ja halua oppia uutta. Mitä ohjattava haluaa oppia? Mitä kohti hän haluaa siirtyä työelämässä? Uuden oppimisen innon kanssa käsikädessä käyvät ohjattavan henkilökohtaiset vahvuudet ja persoonallisuus. Mikä on ohjattavan todellista kiinnostusta ja todellista vahvuutta? Ohjauskarttaan kirjataan ylös myös nämä osa-alueet.

Jo omien vahvuuksien näkeminen ohjauskartassa antaa paljon voimia ja uskoa itseen. Aikuinenkin tarvitsee joskus hetken, jossa voi kertoa itselle ja myös toiselle missä on hyvä ja mistä omat taidot ja vahvuudet löytyvät. Ohjaaja toimii kanssakulkijana ja voi kertoa ohjattavalle, mitä vahvuuksia ja taitoja hän löytää ohjattavan tarinasta. Visuaalinen ohjauskartta auttaa myös ohjaajaa löytämään syy-yhteyksiä.

Ohjauksessa on tärkeää, että ohjattava saa kokea voimaantumisen tunteen. Voimaantunut ohjattava lähtee ohjauksesta hymyssä suin helpottuneena, iloisena ja tietoisena siitä, mitä askeleita hän seuraavaksi haluaa ottaa. Ohjattavaa on hyvä pyytää kertomaan jonkin ajan kuluttua, miten asiat ovat ohjauksen jälkeen edenneet ja mitä kuuluu. Tärkeää on myös, että ohjattavalle tarjotaan mahdollisuutta tulla ohjaukseen tarvittaessa uudelleen.

Aikuinenkin tarvitsee välillä urapolulla ja elämän taitekohdissa henkilökohtaista valmentajaa ja rohkeutta tarttua tuumasta toimeen.

Minna Kattelus

www.minnakattelus.com

Helpotus ja kukoistus

 

Tyhjästä olosta helpotukseen ja kukoistukseen!

Miten ihanaa oli huomata ohjaajana, että nuori sai ohjausprosessin, neljän ohjauskerran, avulla kiinni siitä, missä hän oikeasti kukoistaa. Prosessin loppupuolella tyhjästä olosta, alakulosta, ei näkynyt enää juuri mitään merkkejä.

Prosessin alkuvaiheessa, ensimmäisessä ohjauksessa nousi esille tyhjä olo. Nuori oli vaihtamassa lukio-opinnot ammatillisiin opintoihin ja oli hakeutumassa alalle, joka ei mistään kulmasta näyttänyt siltä, että se olisi hänen todellinen kiinnostuksena. Opiskelija ei sitä vielä silloin tiedostanut tai halunnut tunnistaa. Tämän vuoksi tarjosin ohjattavalleni jatkoaikoja urasuunnitteluun.

Prosessin toinen ohjaus oli perhepalaveri, johon osallistui myös lukion terveydenhoitaja. Teemana ohjauksessa oli nuoren alakulo, joka oli noussut esille ohjaustunnilla tehdystä Opintie-tehtävästä. Nuori osallistui tämän jälkeen opinto-ohjaajan pitämään Voimaryhmään, johon oli valittu tai hakeutunut opiskelijoita, joilla oli motivaatiopulaa, alakuloa tai muuta henkistä painetta.

Kolmas ja neljäs ohjauskerta painottui nuoren urasuunnitteluun. Kolmannella kerralla kirjoitin ohjauskarttaa nuoren tarinasta ja sieltä nousi silmille todelliset kiinnostukset.

Aloitin ohjauksen sillä, että pyysin nuorta ottamaan vahvuuskorttipakasta neljä itsessä olevaa luonteen perusvahvuutta ja yhden sellaisen vahvuuden, jota hän haluaisi itselleen lisää. Nuori valitsi vahvuuskorteikseen Rakkauden ja Ystävällisyyden, Uteliaisuuden, Anteeksiannon ja Arvioinnin. Hän halusi lisää Sinnikkyyttä.

Lähdimme tutkimaan jokaista nuoren luonteenvahvuutta erikseen. Hän halusi kertoa ensimmäisenä Rakkaudesta ja Ystävällisyydestä. Kysyin, että miten ne näkyvät hänessä. Opiskelija sanoi, että auttaminen on hänelle tärkeää. Hän koki auttamisen halua, hän halusi olla hyödyksi muille ja saada toisille hyvän mielen. Keskiöön nousi hyvän tekeminen muille. Pohdimme samalla, missä lukioaineissa yhdistyisi näitä asioita. Merkitsimme ylös psykologian ja filosofian.

Toiseksi luonteenvahvuudekseen nuori nosti Uteliaisuuden. Kysyin taas, miten se näkyy hänessä. Hän oli kiinnostunut ihmisten asioista. Hän halusi tietää, miksi jokin ihminen käyttäytyy juuri tietyllä tavalla. Kysyin, että millaisia artikkeleita ja tarinoita luet lehdistä. Hän kertoi lukevansa etupäässä ihmisten tarinoita ja terveysasioita. Merkitsimme taas lukioaineista ylös psykologian, filosofian ja lisäksi terveystiedon.

Kolmanneksi luonteenvahvuudeksi nousi Anteeksianto. Nuori kertoi haluavansa aina olla sovussa. Hän koki olevansa suvaitsevainen ja ymmärtäväinen.

Neljäntenä vahvuutena oli Arviointi. Nuori kertoi, että häneltä kysytään paljon mielipiteitä ja ystävät kokevat, että hänelle on helppo puhua ja että hän on oikeudenmukainen. Kirjoitimme jälleen ylös näiden molempien vahvuuskorttien pohjalta kiinnostuksen psykologiaan ja filosofiaan.

Luonteenvahvuus, jota nuori halusi lisää oli Sinnikkyys. Hän halusi lisää pitkäjänteisyyttä jottei asiat jäisi puolitiehen. Hän koki kärsivänsä itseluottamuksen puutteesta, mikä tuli esille jo ensimmäisessä ohjauskeskustelussa prosessin alussa, tyhjässä olossa. Lisäksi yhtenä varjona oli epäonnistumisen pelko. Kerroin, että jokaisella ihmisellä on kehittämisen kohteita, joita joskus pitää kehittää läpi elämän. Sanoin myös, että hänen yläkoulun keskiarvo oli 8.0, joka kertoo siitä, että hän on kuitenkin saanut asioita hyvin tehtyä loppuunkin asti.

Nuoren ohjauskartan keskiöön nostimme luonteenvahvuuksien pohjalta asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä tulevassa työssä. Keskiöön tuli kolme asiaa: auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä sanat opetus ja ohjaaminen. Kiinnostus ohjaamiseen oli tullut esille myös ns. Tyhjässä olossa, jolloin nuori kertoi ammattiroolihaastattelussa, että hän halusi olla mieluummin sähköasentajien ohjaaja kuin itse sähköasentaja.

Kartoitin nuorelle ohjauskartan viereen toiselle paperille muutamia esimerkkejä siitä, millaisia opiskeluvaihtoehtoja nuorta kiinnostavalta sektorilta (auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä opetus ja ohjaaminen) löytyisi. Yliopiston alle kirjasin seuraavat: opettaja, luokanopettaja, aineenopettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, psykologia, sosiaaliala-sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, filosofia, terveystieteet, työhyvinvointi, liikuntatieteellinen. Ammattikorkeakouluopintojen alle kirjasin: sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, terveydenhoitaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Ammatillisen koulutuksen alle kirjasin lähihoitajan.

Kun kysyin nuorelta, että mitä mieltä olet nyt, kun katsot ohjauskarttaasi. Nuori sanoi, että huomaan mihin todelliset kiinnostukseni osuvat ja tiedän nyt myös, että haluan jatkaa lukio-opintoja. ”Ihanaa”, ajattelin ohjaajana. Nuori koki helpotuksen ja sai kiinni kukoistuksesta.

Tämän ohjauskeskustelun pohjalta nuori sai kotitehtäviä. Annoin hänelle tehtäväksi AVO-itsearviointitestin. Olen tehnyt siihen tarkat ohjeet ja pyysin tallentamaan käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotta voimme tutkia listojenvertailua yhdessä.

Opiskelija varasi neljännen ohjauskerran heti kun oli saanut tehtyä itsearviointitestin kotona. Hän hoiti aina kaikki tehtävänsä hyvin ja nopeasti. Hänellä oli motivaatiota sopia uusi tapaaminen. Kiinnostus ohjauskeskusteluihin tuli esille myös siinä, että hän oli aina ajoissa paikalla.

Neljännessä ohjauskeskustelussa tutkimme nuoren avo-testin tuloksia ja vertailimme listoja eri koulutustasoilta. Listojen järjestysperusteena oli kiinnostukset. Nuori alleviivasi listoista tutkinnot, jotka häntä eniten kiinnostivat ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Keskustelimme näistä ammateista ja keskustelun jälkeen nuori osasi nimetä alat, joita hän haluaisi opiskella. Ammattikorkeakouluopinnoissa nuorta kiinnostivat eniten fysioterapeutin ja terveydenhoitajan tutkinnot. Varavaihtoehtoja olivat matkailuala ja liiketalous. Yliopistossa nuorta kiinnostivat psykologia ja ravitsemusterapeutin opinnot.

Nuori kukoisti. Hän oli saanut kiinni uraunelmistaan, mikä lisää hänen itseluottamustaan opinto- ja urapolulla. Nuoren perhe oli saanut nuoren luvalla yhteenvedon jokaisen ohjauskeskustelun pääpiirteistä. Kolmannen ja neljännen ohjauskeskustelun, uraohjauskerran jälkeen teemana oli helpotus ja kukoistus. Oli voimauttavaa kirjoittaa perheelle: Olen iloinen teidän nuorenne puolesta. Hänestä huokuu nyt tyytyväisyys elämään ja rauhallisuus. Olen iloinen myös siitä, että nuori on varmistunut missä hänen oikeat, todelliset kiinnostuksensa ovat. Ytimessä on ihmiset ja auttaminen.”

www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutukset opoille ja ohjaustyötä tekeville

Tyhjä olo

Tuoli

Nuoret ihmiset ovat yleensä täynnä energiaa ja voimaa sekä vastauksia, mutta mistä johtuu se, että nuoren sisältä löytyykin tyhjä olo?

Tyhjässä tilassa ihminen on hukassa ja kuin nappula, jota muut voivat pyöritellä omien halujensa ja tavoitteidensa mukaan. Tyhjässä olossa nuorella ei ole motivaatioita eikä myöskään tietämystä siitä, mitä itse oikeasti haluaa. Valinnat ja suunta voivat pohjautua siihen, mitä läheiset ja ystävät toivovat tai mitä valintoja he tekevät. Nuori voi haluta olla turvallisen ystävän matkassa ja edetä tämän valintojen mukana. Tyhjässä olossa nuoren kertomat uratoiveet tai tekemisen seuraavat askeleet ovat helposti hyvin ristiriidassa aidon kiinnostuksen kanssa. Se näyttäytyy selvästi myös opinto-ohjaajalle.

Kartoitin kahden ohjattavani, ystävysten, urasuuntautumista. Toisen uratoive oli täysin samanlainen kuin toisen. Molemmat halusivat sähköalalle. Toisen opiskelijan suosikkiaineet olivat pitkä matikka, fysiikka ja kemia, josta tiesin heti, että sähköala on hyvä vaihtoehto. Toisen opiskelijan kiinnostukset näyttäytyivät muualla: biologiassa ja hoito- ja palvelualalla. Halusin selvittää tarkemmin, että onko tämän toisen ohjattavan kiinnostus alalle aito ja oma. Tein opiskelijoille ammattiroolihaastattelut. Kerroin heille, että leikitään nyt niin, että te olette molemmat opiskelleet sähköasentajiksi ja olette tällä hetkellä toimineet Tikkurilan keskustassa toimivan sähköasennusliikkeen palveluksessa kolme vuotta. Tulen nyt haastattelemaan teitä ja kysymään työkuulumisia sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Ammattiroolihaastattelussa selvisi vielä tarkemmin se, että toinen opiskelija oli ihan innoissaan töissä sähköasennusliikkeessä ja tykkäsi tehdä sähköasentajan tehtäviä itsenäisesti. Hän oli taitava työssään. Toinen opiskelija ei oikeastaan tykännyt tehdä sähköasentajan töitä lainkaan. Hän halusi vaihtaa työnsä toimenkuvaa ja ruveta sähköasentajien ohjaajaksi. Opiskelija huomasi myös itse, että hänen kiinnostusalueensa ovat muualla kuin sähköasennustöissä, mutta silti hän kertoi, että se on hänen tämänhetkinen toiveensa. Annoin opiskelijalle kuitenkin kotitehtäväksi tutkia muita uravaihtoehtoja hoito- ja palvelualalta sekä kaupan alalta.

Jäin ohjauksen jälkeen miettimään, mistä opiskelijan tarve seurata ystävän jalanjälkiä johtui. Mistä opiskelijan tyhjä olo johtui? En saanut niihin vielä vastausta.

Muutaman viikon päästä minulle selvisi syy opiskelijan tyhjään oloon. Tämä selvisi tehtävästä, jossa opiskelija kertoi tarinan opintopolustaan. Nyt minulla oli mahdollisuus tarjota opiskelijalle apua alakuloon lukion terveydenhuollon ammattilaisilta.

www.minnakattelus.com

Kuin eri ihminen

IMG_4191

Minua tuli eilen tapaamaan entinen ohjattavani, joka oli aloittanut teknisen suunnittelun ammattiopinnot. Hän hakeutui ammattiopintoihin viime keväänä ensimmäisen lukiovuoden jälkeen.

Kohtaaminen oli hämmästyttävä, koska edessäni oleva ihminen oli minulle tuttu, mutta kuitenkin kuin eri ihminen. Fiilis hänen kanssaan oli täysin erilainen kuin aikaisemmin. Hartiat eivät olleet enää ”lysyssä”. Hän oli aina ollut lukiossa ystävällinen ja mukava opiskelija, mutta omien sanojensakin mukaan hiljainen ja vähän iloton.  Sanoin opiskelijalle, että olet kuin kasvanut pituutta. Hän vastasi, että minullahan on jalassa korkkarit. Kyse ei ollut kuitenkaan korkkareista, vaan siitä hän oli ryhdikäs ja kantoi itsensä kauniisti. Hän oli kasvanut ihmisenä ja kukoisti.

Opiskelija oli täynnä iloa, energiaa ja innostusta. Hän kertoi olevansa nyt itselle sopivissa opinnoissa. Hän oli yllättynyt siitä, että hän on saanut paljon kavereita opinnoista ja koki itsensä nyt paljon sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi kuin aikaisemmin. Hän sanoi olevansa nyt jopa se hölöttäjä. Opiskelija oli niin innoissaan teknisen suunnittelun opinnoistaan ja kertoi, että hän on saanut aloittaa piirtämisryhmässä, jossa tehdään pienoismalleja arkkitehtitoimistoille. Arkkitehtitoimistossa työskentely oli hänen uraunelmassaan.

Opona oli ihana nähdä ja kuulla tarina, jossa näkyy oman urakipinän seuraamisen merkitys. Opiskelija lupasi piirtää minulle kuvan niistä tunteista ja fiiliksistä, jotka ovat läsnä nyt kun hän on oikealla alalla, kiinni omassa urakipinässään.

www.minnakattelus.com

Tärkeintä on luottaa omiin kiinnostuksiin

Lukion ykkösvuoden opiskelijapoika tuli ohjaukseen viime viikolla ja kertoi, että lukio ei tunnu omalta paikalta. Lähdimme tutkimaan hänen urakipinäänsä. Kartoitimme tyhjälle paperille (A4) opiskelijan elämänkenttään kuuluvia asioita kuten harrastuksia, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuuksia ihmisenä sekä yläkoulussa olleita suosikkiaineita.
Opiskelijan suosikkiaineita yläkoulussa olivat kotitalous, liikunta ja englanti. Mikä voisi olla hänen urakipinänsä?
Opiskelija ilmoitti urakipinäkseen kokin opinnot. Hän ei ollut miettinyt alaa vielä yläkoulussa, mutta nyt se tuntui oikealta vaihtoehdolta. Urakipinä olisi kuitenkin ollut nähtävissä jo yläkouluaikana. Suosikkiaineet tukivat varsin selkeästi kokin opintoja ja ammattia.
Kysyin seuraavana päivänä jatko-opinto-ohjauspienryhmältäni, että missä opinnoissa näette opiskelijan, jonka yläkoulun suosikkiaineet ovat olleet kotitalous, liikunta ja englanti. Ryhmästä tuli vastaus: ravintolakoulu Perho.
Ihmeellistä, miten helposti omasta tai toisen elämänkentästä löytyy vastaukset tärkeille valinnoille.
Tärkeintä on luottaa omiin kiinnostuksiin ja valita niiden pohjalta. Minun ohjattavani luotti nyt kiinnostuksiinsa. Yksi ohjauskerta, yksi puhelinsoitto ja yksi haastattelu avasivat opiskelupaikan Perhosta, kokin koulutusohjelmasta vieläpä muutaman päivän sisällä. Huippukokin ainesta!