KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit ohjauksessa

Pienryhmäohjauksessa ja luokkamuotoisessa ohjauksessa laitan KIPINÄ-kortit esille lattialle huovan päälle, josta ne on helpompi nähdä. Yksilöohjauksessa ohjattava valitsee tunnekuvakortit korttipinosta. KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sopivat sekä nuorten että aikuisten ohjaukseen.

Opiskelija oli varannut ohjausajan, jonka aiheena oli halu siirtyä lukion ensimmäisessä jakossa ammatilliseen oppilaitokseen. Aloitin ohjauksen Kipinä-vahvuus- ja tunnekuvakorteilla. Annoin ohjattavalle kortit ja pyysin valitsemaan kuvista sellaiset asiat, mitä hän haluaa elämässään olevan 10 vuoden päästä. Opiskelija valitsi ensin neljä korttia. Pyysin kertomaan, mitä hän korteilla tarkoittaa. Korteista tuli esille perhe, harrastukset ja vapaa-aika sekä luonteenpiirteitä. Kysyin, että missä on sinun työkorttisi. Ohjattava valitsi kaksi uutta korttia. Hän kertoi, että häntä kiinnostaa moottorit ja sähköala. Sähköala kuitenkin eniten. Ohjattava otti Snapchattiin kuvan valitsemistaan kuvakorteista. Pyysin tämän jälkeen ohjattavaa kääntämään kortit toisinpäin. Toisella puolella oli sanat: ihmissuhteet, stressinhallinta, kekseliäisyys, ystävällisyys, itsenäisyys ja tehokkuus. Pyysin kertomaan, miten nämä vahvuudet näkyvät ohjattavassa. Tämän jälkeen keskustelimme siitä, miten juuri nämä vahvuudet ovat tärkeitä sähköalan työtehtävissä. Ohjattava halusi täyttää hakulomakkeen sähköalalle. Soitimme myös sähköalan opinto-ohjaajalle ja tiedustelimme mahdollisista vapaista paikoista. Opinto-ohjaaja lupasi ottaa ohjattavaan yhteyttä ja sopia tapaamisen. Ohjattavani pääsi opiskelemaan alaa, johon tunsi KIPINÄÄ.

Käytän KIPINÄ-tunnekuvakortteja hyvin erilaisissa ohjausteemoissa. Esimerkiksi valitse: tulevaisuuskuvat, elämän turvakuvat, elämäntilannekuvat, tämän hetken ajatukset -kuvat, työelämäkuvat, jatko-opintokuvat, kesätyökokemuskuvat jne. Kuvia voi käyttää varsin vapaasti eri teemoihin. Monesti pyydän ohjattavaa katsomaan myös, mitä kuvien toisella puolella lukee ja kysyn, miten kyseinen vahvuus näkyy hänessä tai hänen elämässään.

IMG_7956

 

Vahvuuksien pöytä – Yläkoulun opo

Teimme 8-luokkalaisten kanssa Kipinä-käsi -tehtävän, jossa he piirsivät ensin paperille kätensä ääriviivat. Tehtävänä oli etsiä vahvuus jokaiselle sormelle. Laitoin Kipinä- kuvakortit, joissa toisella puolella on vahvuussanoja, pöydälle ja sanoin oppilaille: ”Pöytä on katettu, tervetuloa vahvuus-kattauksen äärelle.”

Oppilaat etsivät innokkaasti vahvuuksiaan ja samalla lukivat vahvuussanan englanninkielisen version. Tämän jälkeen he pohtivat, mistä vahvuuksista he ovat erityisen kiitollisia, mitkä vahvuudet tukevat heitä opiskelussa ja mitä vahvuuksia he haluavat ehdottomasti käyttää tulevassa työssään.

Piirtämäänsä kämmeneen he listasivat vielä, mitä asioita he haluavat kehittää itsessään. Mitkä asiat muuttuvat, kun he ovat parantaneet kehitettäviä puoliaan ja mitä hyvää siitä elämään seuraakaan? Kiva tunti!  

Minna Kattelus – Uraohjaus

KIPINÄ-kauppa: www.minnakattelus.com

KIPINÄ-kysymys ja tehtäväkortit ohjauksessa

Miten käytän KIPINÄ-kortteja ohjauksessa?

Olen valinnut KIPINÄ-korteista tehtäviä hyvin erilaisiin ohjaustilanteisiin kuten elämänhallinnan kurssille, voimaryhmän tapaamisiin, opotunneille, kesätyöportfoliokurssin alku- ja loppuohjaukseen, yksilöohjaukseen ja KIPINÄ-uraohjaukseen. Olen kokenut helpoksi sen, että voin ottaa pienryhmäohjaukseen tai opotunnille mukaan muutaman selkeän tehtäväksiannon.  Esimerkiksi KIPINÄ-ryhmän uraohjauksessa luen aina KIPINÄ-tarinan. KIPINÄ-ryhmässä käytän myös muutamia KIPINÄ-kortteja lisätehtävinä siltä varalta, jos parit valmistuvat eri tahtiin. KIPINÄ-ryhmässä on mukana aina myös KIPINÄ-voimasydän.

IMG_7948

KIPINÄ-tehtäväkortti: KIPINÄ-opintie toimi ennakkotehtävänä yksilöohjaukseen

KIPINÄ-kortit opotunnilla

Ohjaajana valitsen KIPINÄ-kysymys- tai tehtäväkortit ohjaustunnin teemaan mukaan. Otan valitut kortit mukaan tunnille ja heijastan projektorilla KIPINÄ-tehtävät taululle. Ohjattavat tekevät tehtävän joko yksilötyönä, parityönä tai pienryhmässä sen mukaan, mikä on tehtävänanto.

Esimerkiksi ensimmäisen vuoden opotunnilla otin ryhmäytymisen välineiksi KIPINÄ-kortit: KIPINÄ-nimitarina ja KIPINÄ-käsi. Opiskelijat tekivät KIPINÄ-nimitarinan ja KIPINÄ-käden ensin parityönä vertaisohjauksena ja jakoivat tehtävät tämän jälkeen pienryhmässä. KIPINÄ-ajatukset oli yhden tunnin aloitustehtävä, jossa tyhjennetään kaikki mielessä olevat ajatukset paperille musiikin soidessa taustalla. Yksilöosuuden jälkeen opiskelijat jakoivat ajatuksiaan pienryhmässä. Kesätyöportfoliokurssin pienryhmäohjauksessa käytin kortteja: KIPINÄ-onnistuminen ja KIPINÄ-itsetuntemus.

Tehtävien valinta KIPINÄ-korttipinosta on varsin helppoa ja nopeaa. Lisäksi saan mukaan heti käyttökelpoisen tehtävän, jonka voin näyttää ohjattaville projektorilla. Pidän siitä, että käyttö on yksinkertaista ja nopeaa.

Tässä kirjoituksessa on kuvia oppitunniltani, jossa teemana oli jatko-opinnot. Ryhmässä oli yhteensä 25 opiskelijaa jokaiselta lukion vuositasosta.

KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan

Valitsin korteista ensimmäiseksi tuntitehtäväksi KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan. Missä jatko-opintopaikassa haluaisit opiskella ja minkä alan opiskeluun uskallat sitoutua viideksi vuodeksi? Mihin jatko-opintopaikkaan soitetaan?

Pyysin ryhmäläisiä kirjoittamaan liikuteltavalle taululle omat vastauksensa eli kiinnostavien jatko-opintopaikkojen nimet ja alat.

KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan

KIPINÄ-soitto: työpaikkaan

Tämän jälkeen heijastin projektorilla taululle tehtävän KIPINÄ-soitto: työpaikkaan. Missä työpaikassa haluaisit työskennellä? Mihin työpaikkaan olisit valmis sitoutumaan viideksi vuodeksi? Mihin työpaikkaan soitetaan? Ohjattavat kirjoittavat toiselle puolelle taulua tai toiselle liikuteltavalle taululle vastauksensa.

Toiminnan jälkeen vastauksia tutkittiin yhdessä. Tiedustelin ohjaajan roolissa: kuka kirjoitti opiskelupaikakseen lakiasiaintoimiston. Tässä kohtaan pohdittiin myös: mitä opiskelija tietää alasta, ja valintaperusteista, milloin opiskelija on tiennyt alavalintansa, mistä aineista hän on tykännyt kouluaikoina jne. Opiskelija on kirjoittanut toiselle taululle myös kiinnostavan työpaikan, johon on valmis sitoutumaan viideksi vuodeksi. Kysyin, mikä opiskelijaa kiinnostava työpaikka on? Jos se on lakiasiaintoimisto tai muu juristillekin sopiva, niin silloin sekä jatko-opinnot että kiinnostava työpaikka menevät käsi kädessä. Tässä kohtaan tuli esille hyvin se, että menevätkö jatko-opintokiinnostukset linjassa työpaikkakiinnostuksen kanssa. Yhdellä opiskelijalla kiinnostukset eivät menneet yhtään linjassa keskenään. Tästä aiheutui juuri oikeanlaista keskustelua ja loppujen lopuksi jatko-opintokiinnostus selkeni.

Suosittelen kokeilemaan tehtäviä KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan ja KIPINÄ-soitto: työpaikkaan ohjaustunnilla tai pienryhmäohjauksessa. Olen keksinyt kysymykset aikoinani yksilöohjauksessa, jossa kysymykset tietenkin myös toimivat. Kysymysten avulla voi avautua intuitiivinen ja rajoitteista vapaa mielenmaisema, mikä antaa mahdollisuuden päästä kiinni todellisiin kiinnostuksiin ja urakipinöihin. KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit sopivat sekä nuorten että aikuisten ohjaukseen.

 

Yläkoulun opinto-ohjaajan kokemuksia KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkorteista

Yksilöohjaus – KIPINÄ-työvaatteet ja KIPINÄ-läpivalaisu

9-luokan oppilas tuli ohjaukseen ja oli ahdistunut, kun ei osannut päättää, hakeako autoalan perustutkintoon vai kokiksi? Keskusteluissa selvisi myös, että oppilas oli ruvennut empimään kokin koulutustaan, koska äiti ja sisko olivat sanoneet siellä olevan huonon palkan. Äiti oli ehdottanut hakeutumista autoalan koulutukseen.

Teimme kaksi Kipinä-harjoitusta. Toinen oli Kipinä-työvaatteet -harjoitus ja toinen Kipinä-läpivalaisu. Ensimmäisessä harjoituksessa oppilaani näki itsensä kokin asussa ja läpivalaisussa hän pääsi kokin jatko-opinto-kortilla eteenpäin. Oppilas eläytyi hienosti tehtäviin ja oli pois lähtiessään helpottunut. Hän hakee yhteishaussa kokin koulutukseen.

Opotunti – KIPINÄ-pizza

On aina haasteellista pitää opotunteja lukioasioista, kun osa porukasta on menossa ammatilliseen koulutukseen ja toinen puoli hakee lukioon. Nyt keksin ottaa Kipinä-pizzan avuksi. Kerroin oppilaille, että lukioon hakevat täyttävät ainevalintakortin ja ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat tekevät pizzan (Kipinä-pizza -harjoituksen). Eräs maahanmuuttajapoika alkoi hieroa vatsaansa ja sanoi: nyt onkin jo nälkä. Menemmekö oikeasti tekemään kotitalousluokkaan pizzaa? Kun selvisi, että kyseessä on pizza, jossa mietitään asioita, jotka ovat tärkeitä oppilaalle tulevassa työssä, meitä kaikkia nauratti. Oppilaat lähtivät mukavasti tekemään tehtävää ja se onnistui hyvin.

Yksilöohjaus – KIPINÄ-ajatukset

Oppilas tuli luokseni tuohtuneena ja vihaisena ja syynä olivat riidat kavereiden kanssa. Annoin oppilaalle tyhjän paperin ja pyysin häntä etsimään olotilaan sopivan musiikin. Tehtävänä oli kirjoittaa paperille kaikki ne asiat, joita hänen mielessään liikkuu soitettavan musiikkikappaleen aikana. Tavoitteena oli puhdistaa mieli kaikista negatiivisista ajatuksista. Oppilas kysyi, saako hän myös piirtää ja se sopi harjoitukseen oikein hyvin.

Seuraavaksi oppilas sai valita positiivisemman, voimia antavan musiikkikappaleen ja tehtäväksi tuli kirjata paperille kaikki ne asiat, jotka hänen elämässään on hyvin sekä muutokset, joita hän toivoo. Tehtävänä oli myös miettiä, mitä hän voi tehdä muutostoiveen eteen ja mistä huomaa, kun asiat ovat menneet toivottuun suuntaan?

Pyysin oppilasta arvioimaan tunnetilaansa asteikolla 0 – 10 (0 heikoin ja 10 paras) ennen harjoitusta ja harjoituksen jälkeen. Oppilas kertoi, että tunnetila oli -11 ennen harjoituksen aloitusta ja 7-8 harjoituksen jälkeen. Oppilas lähti tyytyväisenä takaisin oppitunnille.

Minna Kattelus – Uraohjaus

KIPINÄ-kauppa: www.minnakattelus.com

Ohjaajuuden jakaminen kollegiaalisesti, huoltajille ja ohjattaville

Ohjaajuuden kollegiaalinen jakaminen

Opinto-ohjaajille on erityisen mielekästä jakaa ohjaajuutta. He ovat innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään omaa työtään ohjauksen eri alueilla. Tämän päivän sekä tulevaisuuden ohjauksessa pidän tärkeänä kollegiaalista ohjaajuuden jakamista. Meillä opinto-ohjaajilla on taitoa ja tietoa kullakin erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyviksi havaituista työtavoista. On arvokasta jakaa osaamista kollegiaalisesti ja saada samalla vertaisen tuki. Kannustankin ohjaajia jakamaan omaa arvokasta osaamistaan.

Itselleni tulee usein tunne, että on pakko jakaa julkisesti jokin tärkeä ohjauskokemus tai -oivallus. Tämä on vienyt minut videoimaan ohjaskeskusteluja, kirjoittamaan blogia, tekemään KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortteja sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortteja. Kipinä-uraohjauskoulutuksessa opinto-ohjaajat sanoivat, että kirjoita meille ohjauksessa käyttämiäsi tehtäviä ja kysymyksiä. Se, mikä minulla on pään sisällä, ei riitä jakamaan tehtäviä muille. Nyt olen kirjoittanut tehtäviä ja kysymyksiä ohjauskorteiksi kaikkien ohjauksen ammattilaisten saataville. Se tuo minulle iloa ja toivon, että se antaa iloa myös korttein käyttäjille.

Järjestämässäni ohjauksen ammattilaisten täydennyskoulutuksessa, Kipinä-uraohjauskoulutuksessa, tutustumme konkreettisesti vertaisuuden kokemukseen. Samaan kokemukseen, mikä ohjattaville syntyy, kun he ohjaavat toisiaan ja kirjoittavat toisilleen ohjauskarttoja eri teemojen ympäriltä. Vertaisohjauksessa kaikilla on jokin tärkeä tehtävä, mikä synnyttää aktiivista toimintaa, osallisuutta, vastuullisuutta ja puheensorinaa. Tämä sama kokemus minulla on vertaisohjauksesta nuorten ja aikuisten ohjattavieni kanssa. Kun parityöskentely ja vertaisohjaus käynnistyvät, olen aina vaikuttunut siitä, miten ihmisetä lähtevät ohjaamaan toisiaan heti niin vastuullisesti ja innostuneesti. Se vaatii kuitenkin selkeää ohjeistusta ja ohjaustehtävää.

DSC01367

Ohjaajuuden jakaminen ohjattaville – Vertaisohjaus

Monet opinto-ohjaajista tietävät kehittämäni Kipinä-uraohjausmallin, jossa yksi toteuttamismuoto on vertaisohjaus. Vertaisohjaus tapahtuu kuuden hengen pienryhmässä, jossa parityöskentelyssä tehdään ohjauskartat. Toinen ohjaaja toista ensin ja kirjoittaa vertaisohjattavan vastaukset tyhjälle A4-paperille, mistä syntyy lopputuloksena käsin kosketeltava Kipinä-kartta. Keskelle paperia tehdään Kipinä-ympyrä ja sen ympärille kartoitetaan ensin urasuunnitteluun vaikuttavat reunaehdot: arvosanatavoitteet/koulumenestys, suosikkiaineet, harrastukset, vapaa ajan tekemiset, työkokemus, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuudet ja kehitettävät puolet ihmisenä. Kipinä-ympyrään kirjoitetaan lopuksi jatko-opiskeluvaihtoehdot ja urakiinnostukset eli urasuunnitteluun liittyvä Kipinä: kiinnostava jatko-opintopaikka tai kiinnostava aine, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Tämän jälkeen tutkitaan sitä, miten reunaehdot tukevat jatko-opintotoiveita. Erityisen arvokasta vertaisohjauksessa on se, että vertaiset lähtevät työskentelemään vastuullisesti ja innostuneesti ja se, että he saavat kokemuksen myös toistensa urasuunnittelusta. Toisen ihmisen tarina auttaa ymmärtämään paremmin myös omaa tarinaa ja omaa urasuunnittelua.

Ohjaajuuden ja vertaisuuden jakaminen urasuunnittelussa on erittäin arvokasta.

Kipinä-uraohjausmalli on suunniteltu nuorten ja aikuisten uraohjaukseen ja uravalintojen tueksi. Malli on visuaalinen, osallistava, vastuullisuutta ja toimijuutta vahvistava ohjausmenetelmä. Lisäksi yksi tärkeä elementti mallissa on ulkoistaminen. Ohjattava pystyy katsomaan omaan urasuunnitelmaansa vaikuttavia reunaehtoja ja urakipinöitä kuin ulkopuolisin silmin, mikä lisää itseymmärrystä.

Olen ollut aina iloinen siitä, miten Kipinä-karttojen teko on onnistunut vertaisohjauksessa. Nyt olen kokenut ilon hetkiä vertaisten tehdessä toisilleen ohjauskarttoja muidenkin ohjausteemojen ympärillä. Olen antanut KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ryhmälle. Heijastin ensin valitsemani tehtävän projektorille kaikille pareille ensimmäiseksi tehtäväksi. Tämän jälkeen he saivat hakea ja valita uuden tehtäväkortin sitä mukaa, kun olivat valmiit. Parit tekivät toisilleen innoissaan ohjauskarttoja. Yksi poika tuli kysymään: ”Opo saisiko toisen paperin. Olen kirjoittanut jo tämän ensimmäisen paperin molemmin puolin täyteen ohjauskarttaa parilleni”.  Koin äärimmäisen tärkeitä hetkiä, kun katsoin, miten osallisuus ja aktiivinen toiminta välittyivät ryhmästä.

Ohjaajuuden jakaminen huoltajille

Tärkeänä ohjauksessa pidän sitä, että ohjauksesta syntyy käsin kosketeltava lopputulos: ohjauskartta, jonka ohjattava voi saada mukaansa ja jatkaa keskustelua tämän pohjalta kotona yhdessä huoltajiensa kanssa. Ohjaajuuden jakaminen huoltajille on tärkeää, koska he tuntevat nuorensa parhaiten ja he ovat tukena nuoren urasuunnittelussa joka tapauksessa. Myös itse huoltajana kaipaisin tällaista mahdollisuutta.

Ohjauskartta

Visuaalinen ohjauskartta on ohjauksen konkreettinen lopputulos. Se auttaa palaamaan käsiteltyihin asioihin uudelleen ja antaa mahdollisuuden ohjaajuuden jakamiseen ystävien ja huoltajien kanssa. Ohjauskarttaa selkiyttää ja lisää itseymmärrystä. Se luo myös luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Asiat ovat konkreettisesti nähtävillä paperilla. Tässä yhteydessä voisin kertoa pari esimerkkiä siitä, että myös ohjattava itse näkee ohjauskarttansa hyvin tärkeänä ohjausvälineenä.

Esimerkki 1: Yksi entinen ohjattavani tuli kertomaan minulle, että kun hän valmistautui pääsykokeisiin, hän piti ohjauskarttaansa pystyssä kirjahyllyssä. Hän kertoi saaneensa siitä uskoa ja voimia pääsykoeurakkaan. Hän sanoi, että se antoi myös luottamusta siihen, että hänen on mahdollista päästä omaan unelmaansa. Pojan unelma toteutui.

Esimerkki 2: Toinen entinen ohjattavani kertoi minulle tänä vuonna, että hän löysi vuonna 2010 kirjoitetun ohjauskarttansa. Kun hän katsoi ohjauskarttaa, hän hämmästyi siitä, että miten voi olla mahdollista, että kaikki asiat, jotka siinä olivat, ovat nyt hänen elämässään läsnä. Asiat olivat läsnä joko työssä tai vapaa-ajalla. Hän kertoi, ettei ollut vielä tuolloin abivuonna tajunnut kaikkea, mitä kartassa oli, mutta kuinka ollakaan, nyt ne olivat kaikki hänen elämässään. Vaikuttavaa oli se, että tämä ihminen oli kehystänyt ohjauskartan valkoisilla kehyksillä ja säilytti sitä asuntonsa seinällä. Hän tuli näyttämään  kehystetyn ohjauskarttansa myös minulle.

Esimerkki 3. 

Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?” 

”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”

”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”

 Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”

 Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”

”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

 

Kollegiaalinen työnarvostus

Olen äärimmäisen ylpeä Suomen opinto-ohjaajista ja meidän kaikkien tekemästä arvokkaasta työstä. Se tunteen palo, innostus, uuden oppimisen halu ja kollegiaalisuus, mikä opinto-ohjaajista välittyy joka vuotisilla Opopäivillä, on kaunista. Se vie meidät sadat opot joka vuosi tapaamaan toisiamme vaikka merelle, vuoden 2018 opopäiville!

Kirjoittanut: Minna Kattelus

 

KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ohjauksen ammattilaisille Kipinä-nettikaupasta www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutus ohjauksen ammattilaisille www.minnakattelus.com

Minä voisin ohjata ystävääni

Opiskelijapoika:Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?” 

”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”

”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”

 Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”

 Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”

”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

 Opo hämmästyneenä: ”Aijaa. No katsotaan. Mulla on huomenna yksi vertaisryhmäohjaus. Mutta onko ystävälläsi silloin englannin yo-koe?”

 Opiskelijapoika: ”Joo,  hänellä on huomenna enkun yo-koe.”

Opo ajatteli, että jos joku on noin innostunut ohjaamaan ystäväänsä urasuunnittelussa, niin on tärkeää antaa hänelle siihen mahdollisuus.

 Opo: ”Sopisiko sitten niin, että tulette tähän minun työhuoneeseeni joku päivä ja voisit ohjata häntä tässä. Minä olisin myös mukana. Vai onko susta hyvä ohjata, kun te tunnette niin hyvin toisenne?”

 Opiskelijapoika: ”Kyllä, se sopii. Eikä se haittaa, vaikka tunnemme toisemme. Se voi olla ystävälleni ihan hyväkin juttu.”

 Opo: ”Sopisiko teille ensi viikon keskiviikko klo 13.15?”

 Opiskelijapoika: ”Kysyn ystävältäni.”

Opiskelija laittaa kännykällä viestiä ystävälleen ja saa saman tien vastauksen.

 Opiskelijapoika: ”Sopii.”

Opo:” Näemme siis ensi viikolla : )”

Opo on vieläkin hämmästynyt siitä, että opiskelijapoika on niin innostunut ohjaamaan ystäväänsä, toista poikaa Kipinä-uraohjausmallin avulla. Hän oli jo kerran vertaisryhmässä toiminut vertaisohjaajan roolissa ja nyt halusi tehdä Kipinä-uraohjauksen uudelleen ystävälleen.

 

Video ohjaustilanteesta: Tärkeää tulevassa työssä

Video ohjaustilanteesta: Millä fiiliksellä lähdet ohjauksesta?

Lisää videoita ohjauskeskustelusta löydät tästä.

dsc00009

Tämä tarina on minulle opona ja Kipinä-uraohjauksen kehittäjänä niin merkityksellinen asia, että haluan ikuistaa sen kiitollisuudella Ohjaajan tauluuni.

Minna Kattelus, opo

www.minnakattelus.com

Ohjaajan taulu

Koemme ohjaajana monenlaisia työhön liittyviä tunteita. Tunnemme onnistumisen riemua ja iloa siitä, että pystymme auttamaan ohjattaviamme. Koemme välillä kuitenkin myös riittämättömyyttä ja epäonnistumisia. Joskus kaipaamme lisää haasteita ja haluaisimme oppia jotain uutta. Arjen tunteiden kirjo on voi olla hyvin värikäs.

Vaikka yritämme kuinka tehdä parhaamme ohjaustyössä, voi eteemme osua satunnaisia tilanteita opotunneilla tai ohjauskeskusteluissa, joissa ohjattava on turhautunut tai voi tuumata esimerkiksi: ” Minulle on ollut jo kauan selvää, mihin aion hakea. Olisin mieluummin ollut äidinkielen tunnilla kuin tässä pakollisessa jatko-opinto-ohjauksessa.” Tällainen kommentti kolahtaa opon sydämeen. Ohjaustyötä tehdään sydämellä ja persoonalla monien haasteiden ja uudistusten keskellä. Ohjaajalla täytyykin olla hyvät taidot stressinhallintaan, koska ohjaustyö on täynnä päivittäisiä sattumuksia, kiirettä, nopeita tilanteita sekä tilanteesta toiseen hyppäämistä.

Ohjaajan työtyytyväisyyttä parantaa esimerkiksi hyvät stressinhallintakeinot, kokemus tarpeellisuudesta ja itsensä toteuttamisesta sekä onnistumiskokemukset. Tartun tässä yhteydessä onnistumiskokemuksiin.

Omia onnistumiskokemuksia olisi hyvä kirjata välillä ylös Ohjaajan tauluun. Ohjaajan taulu voisi olla vaikka konkreettinen seinälle laitettava onnistumisten taulu tai vaikka liitutaulu, johon kirjataan onnistumisia. Ohjaajan taulu voi olla myös esimerkiksi blogi tai vaikka oman mielen sopukoihin tallennettu onnistumismuistio tai vaikkapa laatikko, johon kerätään onnistumismuistilappuja. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ohjaustilanteita, joissa on kokenut onnistumisen tunteita. Ne antavat voimaa ja energiaa arjen ohjaustyön haasteisiin.

Ohjaajan taulu sisältää henkilökohtaisia kokemuksia työssä onnistumisesta. Se on yksi keino lisätä työtyytyväisyyttä.

Omassa Ohjaajan taulussani on tällä hetkellä ensimmäisen Kipinä-uraohjauskoulutukseni osallistujien fiilislaput – Millä fiiliksellä he lähtivät koulutuspäivästä. Olen kiitollinen, että pääsen toteuttamaan unelmaani ja myös siitä, että osallistujat lähtivät hyvillä fiiliksillä ja kokivat, että on mukava tulla uudelleen. Nämä fiilikset lämmittävät ohjaajan ja kouluttajan sydäntäni. Sydämellinen kiitos!

Parhautta tällaiset koulutukset – Aika meni nopeasti, huomaamatta – On vastannut odotuksia – Positiivinen ja avoin ilmapiiri – Virkistynyt – Innostunut – Runsas ja rento olo – Pohdiskeleva – Pohtiva – Rauhallinen – Kokeilunhaluinen – Kiinnostunut – Uusia ideoita – Odottava – Rauhallisuus – Mukavaa intoa – Käyttökelpoista materiaalia – Motivoitunut – Iloinen – Hyvin matskua, nyt prosessoimaan – Varma ohjaus – tuki, selkeys – visio, tiedän, luotan – Aikomus oppia lisää teoriaa ja käsitteita – Uusia ideoita – Tyytyväinen – Innostus – Tärinä – Antoisa – Innostus – Uusia monipuolisia työtapoja – Intoa opon työhön, Kiitos! – Antoisa päivä – Mukavaa tulla uudelleen!

Minna Kattelus

www.minnakattelus.com

Kauniin ohjaushetken ikuistaminen

Ohjattavan kaksi taulua: Tarinataulu ja Mahdollisuustaulu

Kauniin, puhuttelevan ohjaushetken ikuistaminen, tärkeän hetken vangitseminen käy mielessäni usein tehdessäni ohjaustyötä.

Haluaisin niin ikuistaa ja vangita sen hienon ja tärkeän hetken, kun ohjattava katsoo ohjauskarttaansa, jossa aukenee paljon mahdollisuuksia ja samalla suuri luottamuksen tunne. Ohjaushetki osoittaisi myös muille ihmisille, että kaikki voi olla mahdollista. Lopulta pienestä tai suuresta ahdistuksesta nouseekin mielettömän kaunis, oikea ja itselle uskottava tulevaisuuden maisema.

Taitelijat ovat aina ikuistaneet kauniita maisemia, ihmiskasvoja ja muita sielua puhuttelevia teemoja. Kaunis hetki, ihminen, asia ja tekeminen halutaan kuin vangita, jotta kokemuksesta saataisiin uudelleen jollain tavalla kiinni.

Minulle on tullut usein tunne, että haluaisin vangita ohjaushetken. Ikuistaa sen tauluksi ja nappia painamalla saada hetki elämään. Taulun avulla voisin jakaa ohjauksen tarinan muille ja saada ohjauskokemuksesta kiinni aina uudelleen ja uudelleen. Ohjauksen kokemus on tärkeä ohjattavalle, ohjaajalle ja se on sitä myös niille, jotka pääsevät kiinni samasta kokemuksesta. Yhden tärkeä kokemus auttaa myös toista vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä. Minulle kaunis ohjaushetki on kokemus siitä, että ohjattava oivaltaa jotain kallisarvoista itsestään ja pystyy tämän pohjalta maalamaan itselleen kauniin, mielenkiintoisen ja uskottavan tulevaisuuden maiseman. Tällainen tarina ja tulevaisuuden maisema avaa myös muille ovia mahdollisuuksiin ja onnistumisiin. Se luo uskoa ja luottamusta siihen, että pienestä tai suuresta ahdistuksesta voikin muodostua kaunis ja juuri itselle sopiva Mahdollisuustaulu.

Taiteessa ikuistetaan tauluun tai valokuvaan tärkeä kaunis hetki. Tämä sama on mahdollista myös ohjauksessa. Ohjauksessa syntyy kuin kaksi taulua: Tarinataulu (Tarinani minuksi) ja Mahdollisuustaulu (Mahdollisuuksieni monet ovet).

Tarinataulussa on mukana ihmisen elämänkokemus, itsetuntemus ja elämänviisaus. Näihin on kietoutunut tiiviisti elämänpolulla koettu rakkaus, ystävyys, turvallisuus, ilo, suru, koettelemukset ja onnistumiset. Ne muodostavat taulun Tarinani minuksi. Mahdollisuustaulussa on mukana luottamus, rohkeus, ilo, rakkaus, unelmat, usko, toivo, vapaus ja mahdollisuudet. Mahdollisuustaulu auttaa silloin kun ihminen alkaa epäilemään omia kykyjään tai usko suunnitemaan tai tavoitteisiin horjuu. Mahdollisuustaulu auttaa pääsemään päämäärään. Tarinataulun ja Mahdollisuustaulun voi tehdä eri ohjauskartoille. Tarinani minuksi jälkeen voidaankin lähteä tutkimaan puhtaalta pöydältä, puhtaalle paperille, kaikkia elämän mahdollisuuksia.

Mahdollisuustaulu ja Tarinataulu: Molempien taulujen merkitys on ihmiselle yhtä tärkeä. Niiden kautta voi löytää ihmisenä kukoistuksen. Kun ohjattava oivaltaa molempien taulujen merkityksen ja löytää sitä kautta itseluottamuksensa, vahvuutensa, rohkeutensa, unelmansa, osaamisensa, mahdollisuutensa ja tavoitteensa, niin se on äärimmäisen kaunis ja tärkeä hetki. Ikuistamisen arvoinen.

Mahdollisuustaulu                                            Tarinataulu

Palaute kauniista ohjaushetkestä, jossa oli mukana ohjattavan molemmat taulut.

Hei Minna!

Ensinnäkin, kiitos eilisestä. Se parituntinen oli minulle avartava ja tärkeä pysähtyminen oman elämän äärelle. Oli jopa hieman maaginen hetki katsoa paperilla sitä polkua, jonka olen taivaltanut iloineen ja suruineen ja huomata, että kaikki tiet ovat viemässä oikeaan suuntaan. Olin sokeutunut päämäärälle pelon ja ahdistuksen alla. Yhtäkkiä kaikki olikin täysin kirkasta, olin alitajuisesti kuitenkin valinnut parhaimman tien. Sain valtavasti luottamusta itseeni ja kykyihini, kun juttelin kanssasi. Kanssasi oli helppo puhua ja avata vaikeitakin asioita. Löysit nopeasti vahvuuteni ja osoitit, että ne ovat minussa edelleen täysin käyttökelpoisina. Kiitos, että näit minussa niin paljon potentiaalia, ja kiitos siitä rohkaisusta, jota annoit. Niiden kanssa matka kohti lottovoittoa on helpompaa! 🙂

Ilolla jaan sen hetken, kun ymmärsin, että kaikki tosiaan on mahdollista ja minussa on olemassa kaikki ne eväät mitä sen toteuttamiseen tarvitaan.

– Aikuisen ohjattavani palaute ja Mahdollisuuskartta – (Tarinakartta on yksityinen.)

Mahdollisuustaulu 28

 

Kirjoittanut Minna Kattelus

Tämä blogi on kuin Ohjaajan taulu, johon ikuistettiin itselle merkityksellinen ohjaushetki.

www.minnakattelus.com

 

 

 

Kun katsoit minuun

 

”Kun katsoit minuun”  Toinen ihminen kohdataan katseessa. Rakkaudellinen ja hyväksyvä katse ei unohdu. Se on ihmisen voimavara. Äidin, isän ja tärkeiden läheisten rakastavat ja hyväksyvät katseet kannattelevat ihmistä läpi elämän. Kaikista katseista myös rakastetun katse, johon liittyy vahva intohimoinen rakkaus, voi jäädä sielusi kuviin koko elämän ajaksi, vaikka suhde päättyisikin. Rakastetun katse ja halaus unessasi voivat saada edelleen sydämesi tykyttämään ja kohtaamisesta voi syntyä vahva kaipaus.

Ihminen tarvitsee rakkautta perheessä, työpaikalla, harrastuksissa, arjessa ja juhlassa. Lähimmäisen rakastava ja hyväksyvä katse lohduttaa vaikeina hetkinä ja nauraa kanssasi ilon hetkellä. Suurin tuska ihmiselle on se, että hän kaipaa lisää rakkautta tai kokee elävänsä ilman sitä. Rakkauden puute tekee ihmisestä haavoittuvan ja hauraan. Yksinäisyys ja rakkauden puute vievät voimavaroja. Jos ihmisellä on haastava työilmapiiri ja samaan aikaan yksityiselämässä rakkauden puute, ovat ihmisen voimavarat koetuksella. Työyhteisöissä on tärkeää yrittää nähdä työkaverin katseen taakse ja ymmärtää ihmisen tuskaa, mikä voi näkyä työpaikalla vain hankalana tai ei-toivottuna käyttäytymisenä. Lohduttava ja ymmärtävä katse voi auttaa työkaveria vaikeiden aikojen läpi. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään sekä hyvine että huonoine puolineen. Ymmärrämme surullista tai hankalaa lasta ja osaamme lohduttaa häntä lempeällä katseella. Samaa taitoa olisi tärkeä soveltaa myös aikuiseen. Mitä jos yritämme katsoa ärsytyksestä huolimatta hankalasti käyttäytyvää aikuista yhtä lempeästi kuin hankalasti käyttäytyvää lasta ja pyrimme ymmärtämään käyttäytymisen taustalla olevia asioita?

Opinto-ohjaajan ja ohjattavan sekä terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksessa on ensiarvoisen tärkeää pystyä luomaan rakastavan ja hyväksyvän katseen ilmapiiri. Opinto-ohjaajan tai terapeutin rakastava ja hyväksyvä katse voi olla juuri se tekijä, joka auttaa ihmistä kokemaan eteenpäin vievää voimaa haastavassa elämäntilanteessa.

Rakkaudellisuus ja armollisuus omaa itseä kohtaan ovat yhtä tärkeitä kuin rakkaus toista ihmistä kohtaan. Kun voi olla armollinen ja rakkaudellinen itseä kohtaan voi olla sitä myös toiselle. Rakkaus ja armollisuus sekä kiitollisuus itseä ja muita ihmisiä kohtaan tuovat tyytyväisyyden elämään. ”Meillä on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita”.

Tom Pöystin sanoi osuvasti: ”Onni alkaa siitä, mihin pelko loppuu”. Rakkaus vaatii pelon voittamista, rohkeutta rakastaa itseä ja lähimmäistä.

Ihmisen ravintoa ovat rakkauden kipinät, ”Kipinän hetket”. Kipinä ihmissuhteessa, työssä tai harrastuksessa vie pitkälle, kunhan on rohkeutta yrittää ja tahtoa tehdä töitä tärkeiden ihmissuhteiden ja asioiden eteen.

PS. ”Missä muruseni on

Soittolista

Kun katsoit minuun

Täydellinen elämä

Kipinän hetki

Missä muruseni on

Minna Kattelus

www.minnakattelus.com

Miten lukion opinto-ohjaaja ehtii? – OP2-kurssi tulossa

Palkataanko lukioon lisää opoja? Riittääkö, että ohjausta jaetaan lukion eri toimijoiden kesken? Täytyykö opinto-ohjaukseen valita uudenalaisia toteuttamistapoja? Tuoko tavoite lisää ohjausta nuorille lisää resursseja opinto-ohjaukseen?

Nämä teemat nousivat mieleeni, kun edellinen blogi-tekstini: Helpotus ja kukoistus herätti opinto-ohjaajissa kysymyksiä siitä, että miten he ehtivät tarjota nuorille tasapuolisesti esimerkiksi neljän ohjauskerran ohjausprosesseja. Näitä kysymyksiä lukion opinto-ohjaajat miettivät nyt, kun lukiossa on yksi pakollinen ohjauksen kurssi ja ohjattavien määrä on monilla paljon yli suositellun opiskelijamäärän 200 – 250. Yhdellä opolla saattaa olla lähes 450 ohjattavaa.

Miten tilanne on ensi syksynä, kun lukioon tulee toinen pakollinen opinto-ohjauksen kurssi OP2? Lähtökohtana on, että toinen pakollinen lukion opinto-ohjauksen kurssi tarjoaa nuorelle mahdollisuuden saada nyt enemmän ohjausta lukio-opintoihin, urasuunnitteluun, yrittäjyystaitoihin sekä työelämä- ja työnhakutaitoihin. Monet opinto-ohjaajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että miten he lukion ainoana opinto-ohjaajan pystyvät tähän. Tiedän opinto-ohjaajia, jotka ovat jo nyt äärirajoilla työmäärän suhteen. Töitä on niin paljon, että esimerkiksi mahdollisuus toteuttaa nuorten uraohjausta kärsii tai sitä ei voida toteuttaa siinä määrin kuin opinto-ohjaaja haluaisi. Liika työmäärä voi johtua siitä, että opinto-ohjaaja hoitaa lukion sisällä pääasiallisesti sekä kaikki nuorten ohjaukseen liittyvät asiat että paljon muutakin: lukion markkinoinnin lähialueen yläkouluille, koulutusmessuille osallistumisen, yläkoulusta tulleiden ainevalintakorttien käsittelyn, ylioppilastutkintoon osallistumisen tarkistamisen tai jopa siihen ilmoittautumisen, pidentäjien ryhmänohjaustehtävät, satunnaisten ryhmänohjaustuokioiden suunnittelun, opiskelijoiden henkilökohtaisen kurssivalintaohjeistuksen, kurssivalintainfot, abeille suunnatut infot, TET-päivien ja korkeakoulujen tutustumispäivien järjestämiset, opotunnit, uraohjaukset, ohr-työtä ja paljon muuta.

Kun kirjasin ylös näitä yhden opon tekemiä tehtäviä koin erittäin voimakkaan ahdistuksen tunteen ja ajattelin sitä, että miten joku pystyy tai jaksaa ja miten kyseinen opo voi ottaa vielä lisää tehtäviä vastaan. Kun mennään työmäärän suhteen äärirajoilla, ainut keino selvitä on toimia minimalistisesti. Silloin ei ole aikaa riittävästi nuoren tarvitsemiin ohjausprosesseihin tai uusien luovien ohjausmenetelmien suunnitteluun. Luovuus ei toimi kiireessä. Nyt moni opinto-ohjaaja miettii kuumeisesti sitä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty tekemään itse enää yhtään enempää vaikka niin kuuluisi ensi syksynä olla.

Esimerkissä on selvää, että lukio tarvitsisi toisen opinto-ohjauksen pakollisen kurssin tullessa ehdottomasti toisen päätoimisen opinto-ohjaajan. Toissijainen apu olisi se, että ohjauksen tehtäviä jaettaisiin reippaasti lukion eri toimijoiden kesken, niin, että esimerkiksi ryhmänohjaajat, aineenopettajat ja hallintopuolen toimijat ottaisivat vastuun selkeästi tietyistä ohjaustehtävistä. Tehtävien jakaminen ei ole kaikissa tapauksissa riittävä, koska ohjauksellisen näkemyksen läpivieminen lukion muille toimijoille ei ole välttämättä riittävän nopea prosessi tai sitoutumista ei löydy. Uskon, että joissakin lukioissa on lähes välttämätöntä palkata toinen päätoiminen opinto-ohjaaja, jotta opetussuunnitelman tavoite siitä, että nuori saa oikeasti lisää ohjausta, toteutuu. Lisää ohjausta nuorille, lisää resursseja opinto-ohjaukseen.

Yksi asia, mikä mietityttää monia opinto-ohjaajia on palkkaus. Eihän palkka voi pysyä samana kun toinen pakollinen OP2-kurssi tulee? On selvää, että yksi uusi kurssi tuo opettajalle myös lisää palkkaa. OP2-kurssi tulee erittäin huonossa taloustilanteessa, mikä aiheuttaa suurta huolta siitä, että miten käy palkkakuviolle. Palkka on aina kannustin ja jos työmäärä nousee on selvää, että myös ajatus palkankorotuksesta tulee mieleen. Miten tämä huomioidaan lukioissa? Onko siihen tulossa jokin yhteinen käytäntö? Vai tarvitseeko opinto-ohjaajan yrittää yksin omalla pienellä äänellään lukion sisällä kinua palkankorotusta?

Riittävät oporesurssit, riittävän hyvä palkankorotus ja ohjaustehtävien riittävän tehokas ja selkeä työnjako lukion eri toimijoiden kesken mahdollistavat uuden OP2-kurssin hyvän vastaanoton.

Lisäksi yhtenä erittäin tärkeänä ja toimivana tapana toivottaa OP2-kurssi tervetulleeksi on ohjausmenetelmien ja työtapojen muuttaminen niin, että se mahdollistaa lisää ohjausresursseja ja mahdollisuuden keskittyä ohjauksessa uuden opsin korostamiin teemoihin: aktiivinen toimijuus ja osallisuus, pienryhmä- ja vertaisryhmäohjaus. Oletko sinä ehtinyt kokeilemaan uraohjauksessa pienryhmä- ja vertaisryhmäohjausta?

Omassa ohjaustyössäni olen vapauttanut resursseja yksilöohjaukseen nimenomaan pienryhmä- ja vertaisryhmäohjauksen avulla. Tarjoan kaikille nuorille ensimmäisen uraohjauskerran vertaisryhmässä. Ohjausmenetelmänä on kehittämäni Kipinä-uraohjaus. Vertaisryhmäohjauksessa nuoret saavat tiedonhakutehtäviä heitä kiinnostavista jatko-opintokohteista. Pyydän heitä tutkimaan jatko-opintokohteiden valintaperusteet ja – kokeet sekä opetussuunnitelmat. Sanon jokaiselle nuorelle, että tiedonhakutehtävän jälkeen hänellä on mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen uraohjaukseen, jos siihen on tarvetta. Jotkut nuoret eivät tarvitse tiedonhakutehtäviä tai henkilökohtaista ohjausta lainkaan. Osa nuorista on tutkinut kiinnostavia jatko-opintokohteita perusteellisesti jo ennen ensimmäistä uraohjausta ja osalle vertaisryhmäohjauksen anti on täysin riittävä, kun urakiinnostukset ovat hyvin selkeät ja tiedostettu jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Vertaisryhmäohjauksen jälkeen henkilökohtaiseen uraohjaukseen tulevat ne nuoret, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja haluavat. Tämän avulla pystyn vapauttamaan energiaani ja aikaani myös useamman ohjauskerran uraohjausprosesseihin ja myös silloin, kun nuoren henkilökohtainen kriisi vaatii useampaa tapaamiskertaa. Nuori, joka tulee hakemaan apua tai josta on herännyt huoli, tarvitsee ohjausta akuutisti. Koen, että ohjauksen toimintatapojen muutoksilla olen pystynyt tehostamaan ajankäyttöäni.

Se, että olen ylipäänsä pystynyt kehittämään omaa ohjaustyötäni pohjautuu lukiomme myönteiseen ohjauskulttuuriin. Lukiossamme opinto-ohjaajat voivat keskittyä täysin ohjaustyöhön. Meille ei kuulu hallinnollisia tehtäviä tai markkinointitehtäviä. Lisäksi lukiomme ryhmänohjaajat tekevät sitoutuneesti ohjaustyötä oman ryhmänsä kanssa. He tapaavat ryhmänsä viikoittain ro-tuokiolla ja seuraavat aktiivisesti opiskelijoiden opintojen sujumista. Aineenopettajat ovat opetettavan aineensa lisäksi myös opiskelutaitojen ja –tekniikoiden ohjaajia. Yksi aineenopettajamme on suunnitellut ja toteuttanut tänä lukuvuonna myös Työelämätaidot-kurssin. Rehtorit osallistuvat aktiivisesti nuorten ohjaukseen kuten esimerkiksi kurssivalintaohjeistukseen, poissaoloseurantaan ja kuulevat tarkalla korvalla nuorten toiveita kehittäessään lukiomme toimintaa. Ohjauksellista tukea opinto-ohjaajille tuovat tietysti myös lukiomme terveydenhoitajat, psykologi ja kuraattori. Lukion opintojen ohjaus ja sen kehittäminen tarvitsevat useita nuorten ohjaukseen sitoutuneita toimijoita. Ohjaus nähdään myös uudessa opetussuunnitelmassa lukion eri toimijoiden yhteisenä tehtävänä.

Lukion opinto-ohjaukseen lisätty toinen pakollinen opinto-ohjauksen OP2-kurssi kertoo siitä, että opinto-ohjausta arvostetaan ja sen arvo nuorelle tunnistetaan ja tunnustetaan. Itselläni on ainakin sellainen olo, että teen työtä, jolla on suuri arvo sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Olen kiitollinen siitä, että työtäni arvostetaan ja iloinen siitä, että tykkään työstäni. Tykkään myös jakaa ohjaajuutta ja ensi vuonna järjestän opinto-ohjaajille ja muille ohjaustyötä tekeville Kipinä-uraohjauskoulutuksia. Koulutukseeni osallistuvia yhteistyökumppaneita ovat: TAT, Fakta & Fiktio – Hanna Kölhi, Elämänkaarikirjoitus – Pepi Reinikainen ja Mercuri Urval – Vesa Sahlman. Koulutuksen tavoitteena on tarjota työvälineitä muun muassa toisen pakollisen opinto-ohjauskurssin (OP2) toteuttamiseen. Koulutuksessa on mukana uuden opetussuunnitelman teemat: uraohjaus, vertais- ja pienryhmäohjaus, elämänhallinta- ja ajanhallintataidot, muuttuva ja monimuotoinen työelämä sekä työelämä- työnhakutaidot. Voit tutustua koulutuksiin tarkemmin kotisivuillani www.minnakattelus.com

 

 

 

Aikaa ja halua sitoutua

IMG_2850IMG_2851

Lukiolainen tuli ohjaukseen keskustelemaan opintomenestyksestään ja opiskelutaidoistaan. Huoli opintomenestyksestä oli sekä opiskelijalla että kotijoukoilla. Lähdimme ohjauksessa purkamaan tyhjälle paperille mind map –muotoon asioita, jotka ovat opiskelijalle haasteellisia opiskelussa. Opiskelija kertoi, että reaaliaineiden kokeisiin lukemisen aloittaminen oli vaikeaa ja lukeminen ei jäänyt mieleen. Parhaiten asiat jäi hänelle mieleen ääneen lukemalla. Uusiksi opiskeluvinkeiksi ehdotin hänelle pää- ja väliotsikoiden muuttamisen kysymyksiksi ja niihin vastausten etsimisen. Lisäksi ohjasin opiskelijaa etsimään ja alleviivaamaan joka kappaleesta ydinasiat ja tekemään niistä muistiinpanoja.

Muistiinpanoja opiskelija oli tottunut tekemään ranskalaisilla viivoilla. Nyt uudeksi vinkiksi laitoimme muistiinpanojen ja sanojen lukemisen ääneen ja niiden äänitys kännykkään. Näin muistiinpanoja/sanoja pystyy helposti kuuntelemaan kodin ja lukion välisellä bussimatkalla ja muutenkin vapaa-ajalla.

Matematiikka ja kielet olivat opiskelijalle erityisen vaikeita. Opiskelija lupasi osallistua jatkossa molempien aineiden tukiopetukseen, jota tarjotaan lukiossa viikoittain. Lisäksi kielissä ehdotin hänelle uusia opiskeluvinkkejä: silmäile kappaleen tekstejä ennen nukkumaanmenoa ja esim. bussimatkalla. Silmäile niitä ilman stressiä. Tämän vaiheen jälkeen silmäile kappaleen sanoja ja toisessa vaiheessa opettele sanat. Viimeisenä vaiheena käännä kappale. Opiskelija oli innostunut kokeilemaan uusia tapoja.

Harjoittelin opiskelijan kanssa uusiamenetelmiä. Otin esille hyllylläni olevan Kari Moilasen kirjan Yli esteiden (jossa on tietoa kielten oppimisvaikeuksiin). Valitsin yhden kappaleen, jonka opiskelija luki ja josta hän etsi tärkeimmät asiat. Teimme niistä muistiinpanot. Sitten annoin opiskelijalle luettavaksi englanninkielistä tekstiä. Sanoin, että lue ilman stressiä. Kysyin häneltä, että mitkä sanat sinulle jäi mieleen. Sanoin, että nyt kun sinulle jäi mieleen nämä sanat, haluat tietää varmasti mitä ne tarkoittavat suomeksi. Sinulla on nyt enemmän kiinnostusta lukea kappaleen sanat.

Opiskelijalla oli halua ja aikaa sitoutua muuttamaan opiskelutaitojaan. Hän sitoutui lukemaan ja tekemään muistiinpanoja säännöllisesti reaaliaineista ja muista aineista, jolloin myös kokeeseen lukeminen helpottuu ja suoritukset paranevat.

Pyysin opiskelijaa kirjoittamaan ohjauskartan yläosassa olevaan sydämeen, millainen olo ja tunne hänellä nyt on. Opiskelija kirjoitti omaksi tunteekseen: HYVÄ ja INNOSTUNUT.

Homepage: www.minnakattelus.com

Tärkeintä on jaksaminen = elämänilo, olen riittävän hyvä, olen tärkeä

Valmistessani ykkösten vanhempainiltaa, pysähdyin miettimään millaisia nuoria olen tavannut tämän syksyn aikana ja milliaisia  opiskelutapoja heillä on ollut. Tein seuraavanlaisen koonnin aiheesta opiskelutavat:

Opiskelu menee hyvin = Teen töitä riittävävästi (tilanne on hallinassa – ei liikaa ulkoisia eikä itse luotuja paineita).

Opiskelu menee hyvin = Teen töitä opiskelun eteen liiankin paljon (paljon ulkoisia ja/tai itse luotuja paineita).

Opiskelu menee rennosti = Teen töitä opiskelun eteen välillä ja välillä en (tilanne on hallinassa – ei liikaa ulkoisia eikä itse luotuja paineita)

Opiskelu on vaikeaa = En jaksa tehdä töitä opiskelun eteen, koska epäonnistun usein tai minua ei tämä opiskelupaikka kiinnosta (paljon ulkoisia ja itse luotuja paineita)

Opiskelu on vaikeaa = Teen töitä opiskelun eteen enemmän kuin muut ja minulla on motivaatiota opiskella tässä opiskelupaikassa (tilanne on hallinassa)

Vanhemmat monesti ymmärtävät paremmin sitä opiskelutapaa, joka on lähellä heidän omaa tapaansa. Jos lapsi edustaakin toista ääripäätä kuin itse, on vanhemman tätä ehkä vaikea ymmärtää. Monesti ajatellaan, että tunnollinen ja ahkera lukeminen on paras opiskelutapa ja se vie pitkälle. Kuitenkin nuoret, jotka tekevät opiskelun eteen töitä liiankin paljon ja elävät ulkoisten ja itse aiheutettujen paineiden kanssa, voivat oireilla kovastikin jossain vaiheessa opiskelua. Kultainen keskitie on turvallinen vaihtoehto, mutta se on erilainen kullekin yksilölle. Tärkeintä on jaksaminen ja elämänilo. Jos opiskelu tuntuu liian vaikealta eikä motivaatiotakaan alalle ole, niin silloin on hyvä siirtyä itselle mielekkääseen opiskeluun.

Juttelin aiheesta ykkösten ryhmänohjaajan kanssa ja hänen sanansa jäivät mieleeni. Hän sanoi kauniisti ja kannustavasti opiskelutavoista näin: ”Mikään näistä opiskelutavoista ei ole toistaan parempi eikä mikään näistä tee ihmisestä toistaan parempaa.” 

Vanhempana on hyvä muistaa välillä sanoa omalle lapselleen, että olet minulle aina tärkeä ja rakas. Se ei ole koskaan kiiinni siitä, mitä saat seuraavasta kokeesta tai millainen todistuksesi on. Tärkeintä on, että nautit siitä mitä opiskelet ja olet onnellinen.

Homepage: www.minnakattelus.com