Miten lukion opinto-ohjaaja ehtii? – OP2-kurssi tulossa

Palkataanko lukioon lisää opoja? Riittääkö, että ohjausta jaetaan lukion eri toimijoiden kesken? Täytyykö opinto-ohjaukseen valita uudenalaisia toteuttamistapoja? Tuoko tavoite lisää ohjausta nuorille lisää resursseja opinto-ohjaukseen?

Nämä teemat nousivat mieleeni, kun edellinen blogi-tekstini: Helpotus ja kukoistus herätti opinto-ohjaajissa kysymyksiä siitä, että miten he ehtivät tarjota nuorille tasapuolisesti esimerkiksi neljän ohjauskerran ohjausprosesseja. Näitä kysymyksiä lukion opinto-ohjaajat miettivät nyt, kun lukiossa on yksi pakollinen ohjauksen kurssi ja ohjattavien määrä on monilla paljon yli suositellun opiskelijamäärän 200 – 250. Yhdellä opolla saattaa olla lähes 450 ohjattavaa.

Miten tilanne on ensi syksynä, kun lukioon tulee toinen pakollinen opinto-ohjauksen kurssi OP2? Lähtökohtana on, että toinen pakollinen lukion opinto-ohjauksen kurssi tarjoaa nuorelle mahdollisuuden saada nyt enemmän ohjausta lukio-opintoihin, urasuunnitteluun, yrittäjyystaitoihin sekä työelämä- ja työnhakutaitoihin. Monet opinto-ohjaajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että miten he lukion ainoana opinto-ohjaajan pystyvät tähän. Tiedän opinto-ohjaajia, jotka ovat jo nyt äärirajoilla työmäärän suhteen. Töitä on niin paljon, että esimerkiksi mahdollisuus toteuttaa nuorten uraohjausta kärsii tai sitä ei voida toteuttaa siinä määrin kuin opinto-ohjaaja haluaisi. Liika työmäärä voi johtua siitä, että opinto-ohjaaja hoitaa lukion sisällä pääasiallisesti sekä kaikki nuorten ohjaukseen liittyvät asiat että paljon muutakin: lukion markkinoinnin lähialueen yläkouluille, koulutusmessuille osallistumisen, yläkoulusta tulleiden ainevalintakorttien käsittelyn, ylioppilastutkintoon osallistumisen tarkistamisen tai jopa siihen ilmoittautumisen, pidentäjien ryhmänohjaustehtävät, satunnaisten ryhmänohjaustuokioiden suunnittelun, opiskelijoiden henkilökohtaisen kurssivalintaohjeistuksen, kurssivalintainfot, abeille suunnatut infot, TET-päivien ja korkeakoulujen tutustumispäivien järjestämiset, opotunnit, uraohjaukset, ohr-työtä ja paljon muuta.

Kun kirjasin ylös näitä yhden opon tekemiä tehtäviä koin erittäin voimakkaan ahdistuksen tunteen ja ajattelin sitä, että miten joku pystyy tai jaksaa ja miten kyseinen opo voi ottaa vielä lisää tehtäviä vastaan. Kun mennään työmäärän suhteen äärirajoilla, ainut keino selvitä on toimia minimalistisesti. Silloin ei ole aikaa riittävästi nuoren tarvitsemiin ohjausprosesseihin tai uusien luovien ohjausmenetelmien suunnitteluun. Luovuus ei toimi kiireessä. Nyt moni opinto-ohjaaja miettii kuumeisesti sitä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty tekemään itse enää yhtään enempää vaikka niin kuuluisi ensi syksynä olla.

Esimerkissä on selvää, että lukio tarvitsisi toisen opinto-ohjauksen pakollisen kurssin tullessa ehdottomasti toisen päätoimisen opinto-ohjaajan. Toissijainen apu olisi se, että ohjauksen tehtäviä jaettaisiin reippaasti lukion eri toimijoiden kesken, niin, että esimerkiksi ryhmänohjaajat, aineenopettajat ja hallintopuolen toimijat ottaisivat vastuun selkeästi tietyistä ohjaustehtävistä. Tehtävien jakaminen ei ole kaikissa tapauksissa riittävä, koska ohjauksellisen näkemyksen läpivieminen lukion muille toimijoille ei ole välttämättä riittävän nopea prosessi tai sitoutumista ei löydy. Uskon, että joissakin lukioissa on lähes välttämätöntä palkata toinen päätoiminen opinto-ohjaaja, jotta opetussuunnitelman tavoite siitä, että nuori saa oikeasti lisää ohjausta, toteutuu. Lisää ohjausta nuorille, lisää resursseja opinto-ohjaukseen.

Yksi asia, mikä mietityttää monia opinto-ohjaajia on palkkaus. Eihän palkka voi pysyä samana kun toinen pakollinen OP2-kurssi tulee? On selvää, että yksi uusi kurssi tuo opettajalle myös lisää palkkaa. OP2-kurssi tulee erittäin huonossa taloustilanteessa, mikä aiheuttaa suurta huolta siitä, että miten käy palkkakuviolle. Palkka on aina kannustin ja jos työmäärä nousee on selvää, että myös ajatus palkankorotuksesta tulee mieleen. Miten tämä huomioidaan lukioissa? Onko siihen tulossa jokin yhteinen käytäntö? Vai tarvitseeko opinto-ohjaajan yrittää yksin omalla pienellä äänellään lukion sisällä kinua palkankorotusta?

Riittävät oporesurssit, riittävän hyvä palkankorotus ja ohjaustehtävien riittävän tehokas ja selkeä työnjako lukion eri toimijoiden kesken mahdollistavat uuden OP2-kurssin hyvän vastaanoton.

Lisäksi yhtenä erittäin tärkeänä ja toimivana tapana toivottaa OP2-kurssi tervetulleeksi on ohjausmenetelmien ja työtapojen muuttaminen niin, että se mahdollistaa lisää ohjausresursseja ja mahdollisuuden keskittyä ohjauksessa uuden opsin korostamiin teemoihin: aktiivinen toimijuus ja osallisuus, pienryhmä- ja vertaisryhmäohjaus. Oletko sinä ehtinyt kokeilemaan uraohjauksessa pienryhmä- ja vertaisryhmäohjausta?

Omassa ohjaustyössäni olen vapauttanut resursseja yksilöohjaukseen nimenomaan pienryhmä- ja vertaisryhmäohjauksen avulla. Tarjoan kaikille nuorille ensimmäisen uraohjauskerran vertaisryhmässä. Ohjausmenetelmänä on kehittämäni Kipinä-uraohjaus. Vertaisryhmäohjauksessa nuoret saavat tiedonhakutehtäviä heitä kiinnostavista jatko-opintokohteista. Pyydän heitä tutkimaan jatko-opintokohteiden valintaperusteet ja – kokeet sekä opetussuunnitelmat. Sanon jokaiselle nuorelle, että tiedonhakutehtävän jälkeen hänellä on mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen uraohjaukseen, jos siihen on tarvetta. Jotkut nuoret eivät tarvitse tiedonhakutehtäviä tai henkilökohtaista ohjausta lainkaan. Osa nuorista on tutkinut kiinnostavia jatko-opintokohteita perusteellisesti jo ennen ensimmäistä uraohjausta ja osalle vertaisryhmäohjauksen anti on täysin riittävä, kun urakiinnostukset ovat hyvin selkeät ja tiedostettu jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Vertaisryhmäohjauksen jälkeen henkilökohtaiseen uraohjaukseen tulevat ne nuoret, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja haluavat. Tämän avulla pystyn vapauttamaan energiaani ja aikaani myös useamman ohjauskerran uraohjausprosesseihin ja myös silloin, kun nuoren henkilökohtainen kriisi vaatii useampaa tapaamiskertaa. Nuori, joka tulee hakemaan apua tai josta on herännyt huoli, tarvitsee ohjausta akuutisti. Koen, että ohjauksen toimintatapojen muutoksilla olen pystynyt tehostamaan ajankäyttöäni.

Se, että olen ylipäänsä pystynyt kehittämään omaa ohjaustyötäni pohjautuu lukiomme myönteiseen ohjauskulttuuriin. Lukiossamme opinto-ohjaajat voivat keskittyä täysin ohjaustyöhön. Meille ei kuulu hallinnollisia tehtäviä tai markkinointitehtäviä. Lisäksi lukiomme ryhmänohjaajat tekevät sitoutuneesti ohjaustyötä oman ryhmänsä kanssa. He tapaavat ryhmänsä viikoittain ro-tuokiolla ja seuraavat aktiivisesti opiskelijoiden opintojen sujumista. Aineenopettajat ovat opetettavan aineensa lisäksi myös opiskelutaitojen ja –tekniikoiden ohjaajia. Yksi aineenopettajamme on suunnitellut ja toteuttanut tänä lukuvuonna myös Työelämätaidot-kurssin. Rehtorit osallistuvat aktiivisesti nuorten ohjaukseen kuten esimerkiksi kurssivalintaohjeistukseen, poissaoloseurantaan ja kuulevat tarkalla korvalla nuorten toiveita kehittäessään lukiomme toimintaa. Ohjauksellista tukea opinto-ohjaajille tuovat tietysti myös lukiomme terveydenhoitajat, psykologi ja kuraattori. Lukion opintojen ohjaus ja sen kehittäminen tarvitsevat useita nuorten ohjaukseen sitoutuneita toimijoita. Ohjaus nähdään myös uudessa opetussuunnitelmassa lukion eri toimijoiden yhteisenä tehtävänä.

Lukion opinto-ohjaukseen lisätty toinen pakollinen opinto-ohjauksen OP2-kurssi kertoo siitä, että opinto-ohjausta arvostetaan ja sen arvo nuorelle tunnistetaan ja tunnustetaan. Itselläni on ainakin sellainen olo, että teen työtä, jolla on suuri arvo sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Olen kiitollinen siitä, että työtäni arvostetaan ja iloinen siitä, että tykkään työstäni. Tykkään myös jakaa ohjaajuutta ja ensi vuonna järjestän opinto-ohjaajille ja muille ohjaustyötä tekeville Kipinä-uraohjauskoulutuksia. Koulutukseeni osallistuvia yhteistyökumppaneita ovat: TAT, Fakta & Fiktio – Hanna Kölhi, Elämänkaarikirjoitus – Pepi Reinikainen ja Mercuri Urval – Vesa Sahlman. Koulutuksen tavoitteena on tarjota työvälineitä muun muassa toisen pakollisen opinto-ohjauskurssin (OP2) toteuttamiseen. Koulutuksessa on mukana uuden opetussuunnitelman teemat: uraohjaus, vertais- ja pienryhmäohjaus, elämänhallinta- ja ajanhallintataidot, muuttuva ja monimuotoinen työelämä sekä työelämä- työnhakutaidot. Voit tutustua koulutuksiin tarkemmin kotisivuillani www.minnakattelus.com

 

 

 

Helpotus ja kukoistus

 

Tyhjästä olosta helpotukseen ja kukoistukseen!

Miten ihanaa oli huomata ohjaajana, että nuori sai ohjausprosessin, neljän ohjauskerran, avulla kiinni siitä, missä hän oikeasti kukoistaa. Prosessin loppupuolella tyhjästä olosta, alakulosta, ei näkynyt enää juuri mitään merkkejä.

Prosessin alkuvaiheessa, ensimmäisessä ohjauksessa nousi esille tyhjä olo. Nuori oli vaihtamassa lukio-opinnot ammatillisiin opintoihin ja oli hakeutumassa alalle, joka ei mistään kulmasta näyttänyt siltä, että se olisi hänen todellinen kiinnostuksena. Opiskelija ei sitä vielä silloin tiedostanut tai halunnut tunnistaa. Tämän vuoksi tarjosin ohjattavalleni jatkoaikoja urasuunnitteluun.

Prosessin toinen ohjaus oli perhepalaveri, johon osallistui myös lukion terveydenhoitaja. Teemana ohjauksessa oli nuoren alakulo, joka oli noussut esille ohjaustunnilla tehdystä Opintie-tehtävästä. Nuori osallistui tämän jälkeen opinto-ohjaajan pitämään Voimaryhmään, johon oli valittu tai hakeutunut opiskelijoita, joilla oli motivaatiopulaa, alakuloa tai muuta henkistä painetta.

Kolmas ja neljäs ohjauskerta painottui nuoren urasuunnitteluun. Kolmannella kerralla kirjoitin ohjauskarttaa nuoren tarinasta ja sieltä nousi silmille todelliset kiinnostukset.

Aloitin ohjauksen sillä, että pyysin nuorta ottamaan vahvuuskorttipakasta neljä itsessä olevaa luonteen perusvahvuutta ja yhden sellaisen vahvuuden, jota hän haluaisi itselleen lisää. Nuori valitsi vahvuuskorteikseen Rakkauden ja Ystävällisyyden, Uteliaisuuden, Anteeksiannon ja Arvioinnin. Hän halusi lisää Sinnikkyyttä.

Lähdimme tutkimaan jokaista nuoren luonteenvahvuutta erikseen. Hän halusi kertoa ensimmäisenä Rakkaudesta ja Ystävällisyydestä. Kysyin, että miten ne näkyvät hänessä. Opiskelija sanoi, että auttaminen on hänelle tärkeää. Hän koki auttamisen halua, hän halusi olla hyödyksi muille ja saada toisille hyvän mielen. Keskiöön nousi hyvän tekeminen muille. Pohdimme samalla, missä lukioaineissa yhdistyisi näitä asioita. Merkitsimme ylös psykologian ja filosofian.

Toiseksi luonteenvahvuudekseen nuori nosti Uteliaisuuden. Kysyin taas, miten se näkyy hänessä. Hän oli kiinnostunut ihmisten asioista. Hän halusi tietää, miksi jokin ihminen käyttäytyy juuri tietyllä tavalla. Kysyin, että millaisia artikkeleita ja tarinoita luet lehdistä. Hän kertoi lukevansa etupäässä ihmisten tarinoita ja terveysasioita. Merkitsimme taas lukioaineista ylös psykologian, filosofian ja lisäksi terveystiedon.

Kolmanneksi luonteenvahvuudeksi nousi Anteeksianto. Nuori kertoi haluavansa aina olla sovussa. Hän koki olevansa suvaitsevainen ja ymmärtäväinen.

Neljäntenä vahvuutena oli Arviointi. Nuori kertoi, että häneltä kysytään paljon mielipiteitä ja ystävät kokevat, että hänelle on helppo puhua ja että hän on oikeudenmukainen. Kirjoitimme jälleen ylös näiden molempien vahvuuskorttien pohjalta kiinnostuksen psykologiaan ja filosofiaan.

Luonteenvahvuus, jota nuori halusi lisää oli Sinnikkyys. Hän halusi lisää pitkäjänteisyyttä jottei asiat jäisi puolitiehen. Hän koki kärsivänsä itseluottamuksen puutteesta, mikä tuli esille jo ensimmäisessä ohjauskeskustelussa prosessin alussa, tyhjässä olossa. Lisäksi yhtenä varjona oli epäonnistumisen pelko. Kerroin, että jokaisella ihmisellä on kehittämisen kohteita, joita joskus pitää kehittää läpi elämän. Sanoin myös, että hänen yläkoulun keskiarvo oli 8.0, joka kertoo siitä, että hän on kuitenkin saanut asioita hyvin tehtyä loppuunkin asti.

Nuoren ohjauskartan keskiöön nostimme luonteenvahvuuksien pohjalta asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä tulevassa työssä. Keskiöön tuli kolme asiaa: auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä sanat opetus ja ohjaaminen. Kiinnostus ohjaamiseen oli tullut esille myös ns. Tyhjässä olossa, jolloin nuori kertoi ammattiroolihaastattelussa, että hän halusi olla mieluummin sähköasentajien ohjaaja kuin itse sähköasentaja.

Kartoitin nuorelle ohjauskartan viereen toiselle paperille muutamia esimerkkejä siitä, millaisia opiskeluvaihtoehtoja nuorta kiinnostavalta sektorilta (auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä opetus ja ohjaaminen) löytyisi. Yliopiston alle kirjasin seuraavat: opettaja, luokanopettaja, aineenopettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, psykologia, sosiaaliala-sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, filosofia, terveystieteet, työhyvinvointi, liikuntatieteellinen. Ammattikorkeakouluopintojen alle kirjasin: sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, terveydenhoitaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Ammatillisen koulutuksen alle kirjasin lähihoitajan.

Kun kysyin nuorelta, että mitä mieltä olet nyt, kun katsot ohjauskarttaasi. Nuori sanoi, että huomaan mihin todelliset kiinnostukseni osuvat ja tiedän nyt myös, että haluan jatkaa lukio-opintoja. ”Ihanaa”, ajattelin ohjaajana. Nuori koki helpotuksen ja sai kiinni kukoistuksesta.

Tämän ohjauskeskustelun pohjalta nuori sai kotitehtäviä. Annoin hänelle tehtäväksi AVO-itsearviointitestin. Olen tehnyt siihen tarkat ohjeet ja pyysin tallentamaan käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotta voimme tutkia listojenvertailua yhdessä.

Opiskelija varasi neljännen ohjauskerran heti kun oli saanut tehtyä itsearviointitestin kotona. Hän hoiti aina kaikki tehtävänsä hyvin ja nopeasti. Hänellä oli motivaatiota sopia uusi tapaaminen. Kiinnostus ohjauskeskusteluihin tuli esille myös siinä, että hän oli aina ajoissa paikalla.

Neljännessä ohjauskeskustelussa tutkimme nuoren avo-testin tuloksia ja vertailimme listoja eri koulutustasoilta. Listojen järjestysperusteena oli kiinnostukset. Nuori alleviivasi listoista tutkinnot, jotka häntä eniten kiinnostivat ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Keskustelimme näistä ammateista ja keskustelun jälkeen nuori osasi nimetä alat, joita hän haluaisi opiskella. Ammattikorkeakouluopinnoissa nuorta kiinnostivat eniten fysioterapeutin ja terveydenhoitajan tutkinnot. Varavaihtoehtoja olivat matkailuala ja liiketalous. Yliopistossa nuorta kiinnostivat psykologia ja ravitsemusterapeutin opinnot.

Nuori kukoisti. Hän oli saanut kiinni uraunelmistaan, mikä lisää hänen itseluottamustaan opinto- ja urapolulla. Nuoren perhe oli saanut nuoren luvalla yhteenvedon jokaisen ohjauskeskustelun pääpiirteistä. Kolmannen ja neljännen ohjauskeskustelun, uraohjauskerran jälkeen teemana oli helpotus ja kukoistus. Oli voimauttavaa kirjoittaa perheelle: Olen iloinen teidän nuorenne puolesta. Hänestä huokuu nyt tyytyväisyys elämään ja rauhallisuus. Olen iloinen myös siitä, että nuori on varmistunut missä hänen oikeat, todelliset kiinnostuksensa ovat. Ytimessä on ihmiset ja auttaminen.”

www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutukset opoille ja ohjaustyötä tekeville

Tyhjä olo

Tuoli

Nuoret ihmiset ovat yleensä täynnä energiaa ja voimaa sekä vastauksia, mutta mistä johtuu se, että nuoren sisältä löytyykin tyhjä olo?

Tyhjässä tilassa ihminen on hukassa ja kuin nappula, jota muut voivat pyöritellä omien halujensa ja tavoitteidensa mukaan. Tyhjässä olossa nuorella ei ole motivaatioita eikä myöskään tietämystä siitä, mitä itse oikeasti haluaa. Valinnat ja suunta voivat pohjautua siihen, mitä läheiset ja ystävät toivovat tai mitä valintoja he tekevät. Nuori voi haluta olla turvallisen ystävän matkassa ja edetä tämän valintojen mukana. Tyhjässä olossa nuoren kertomat uratoiveet tai tekemisen seuraavat askeleet ovat helposti hyvin ristiriidassa aidon kiinnostuksen kanssa. Se näyttäytyy selvästi myös opinto-ohjaajalle.

Kartoitin kahden ohjattavani, ystävysten, urasuuntautumista. Toisen uratoive oli täysin samanlainen kuin toisen. Molemmat halusivat sähköalalle. Toisen opiskelijan suosikkiaineet olivat pitkä matikka, fysiikka ja kemia, josta tiesin heti, että sähköala on hyvä vaihtoehto. Toisen opiskelijan kiinnostukset näyttäytyivät muualla: biologiassa ja hoito- ja palvelualalla. Halusin selvittää tarkemmin, että onko tämän toisen ohjattavan kiinnostus alalle aito ja oma. Tein opiskelijoille ammattiroolihaastattelut. Kerroin heille, että leikitään nyt niin, että te olette molemmat opiskelleet sähköasentajiksi ja olette tällä hetkellä toimineet Tikkurilan keskustassa toimivan sähköasennusliikkeen palveluksessa kolme vuotta. Tulen nyt haastattelemaan teitä ja kysymään työkuulumisia sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Ammattiroolihaastattelussa selvisi vielä tarkemmin se, että toinen opiskelija oli ihan innoissaan töissä sähköasennusliikkeessä ja tykkäsi tehdä sähköasentajan tehtäviä itsenäisesti. Hän oli taitava työssään. Toinen opiskelija ei oikeastaan tykännyt tehdä sähköasentajan töitä lainkaan. Hän halusi vaihtaa työnsä toimenkuvaa ja ruveta sähköasentajien ohjaajaksi. Opiskelija huomasi myös itse, että hänen kiinnostusalueensa ovat muualla kuin sähköasennustöissä, mutta silti hän kertoi, että se on hänen tämänhetkinen toiveensa. Annoin opiskelijalle kuitenkin kotitehtäväksi tutkia muita uravaihtoehtoja hoito- ja palvelualalta sekä kaupan alalta.

Jäin ohjauksen jälkeen miettimään, mistä opiskelijan tarve seurata ystävän jalanjälkiä johtui. Mistä opiskelijan tyhjä olo johtui? En saanut niihin vielä vastausta.

Muutaman viikon päästä minulle selvisi syy opiskelijan tyhjään oloon. Tämä selvisi tehtävästä, jossa opiskelija kertoi tarinan opintopolustaan. Nyt minulla oli mahdollisuus tarjota opiskelijalle apua alakuloon lukion terveydenhuollon ammattilaisilta.

www.minnakattelus.com

”Mitä me siltä kysytään?”

IMG_2841

Kuulin ohjaushuoneeni oven takaa läpi kahden opiskelijatytön keskinäisen puheen: ”Mitä me siltä kysytään?” Ajattelin, että en olekaan aikaisemmin kuullut moista keskustelua oveni takaa. Pienen empimisen jälkeen tytöt koputtivat huoneeni oveen ja pyysivät saada jutella. He halusivat kysyä, voisinko minä tiedustella mahdollisia vapaita opiskelupaikkoja Kallion ilmaisutaidonlukiosta.

Vastasin, että sitä minä en voi tehdä. Perustelin, että opiskelijan, joka haluaa hakea ilmaisutaidon lukioon, on uskallettava itse soittaa sinne ja kysyttävä paikkaa. Sanoin, että voin kyllä harjoitella heidän kanssaan soittoa Kallion lukion rehtorille. Huomasin sivupöydälläni vanhanajan puhelinluurin näköisen handsfree –laiteeni, joka oli ollut tähän asti vain koristeena ja annoin se heille. Kysyin kumpi halusi soittaa rehtorille. Kun soittaja oli selvillä, minä lupasin ”leikkiä” rehtoria luurin toisessa päässä. Pyysin opiskelijoita tekemään paperille ennen puhelua vielä muistiinpanoja siitä, mitä he aikovat ja haluasivat kysyä.

Toinen opiskelijoista soitti minulle, ”leikkirehtorille” ja harjoittelimme puhelinsoiton mallikkaasti. Puhelun jälkeen sanoin, että nyt harjoitellaan sitä, että sinä olet rehtori ja minä olen opiskelija ja kysyn Kallion lukiosta opiskelupaikkaa. Halusin tämän roolienvaihdon sen vuoksi, että sillä tavalla on hyvä opettaa ja ohjata, millainen on rehtorin näkökulma asiaan ja mitä kannattaisi huomioida puhelun aikana omissa vastauksissa. Tietysti ohjasin myös omalla esimerkilläni sitä, mitä opiskelijan kannattaisi ehkä vielä kysyä, sanoa ja painottaa puhelun aikana. Opiskelijat kirjoittivat sitten ylös muistiinpanoihinsa asioita, joita oppivat harjoittelupuhelujen aikana.

Opiskelijat pitivät harjoittelupuheluleikistä ja myös roolienvaihdoista sekä kertoivat nyt tietävänsä, mitä me kysytään siltä” ja saaneensa lisää rohkeutta soittaa rehtorille. He lähtivät iloisin mielin soittamaan rehtorille ja kertoivat jälkeenpäin, että puhelu oli onnistunut hyvin : )

www.minnakattelus.com

Onnellisuuden ja epäilyksen varjot

Itsehavainnointi ohjausmetodina

Opiskelija puhui ohjauksessa, että hänellä on opiskelustressiä ja eikä saa nukuttua hyvin. Lähdin kartoittamaan paperille, että millainen opiskelija hän on. Kirjoitin paperille ylös opiskelijan tyypilliset opiskelutavat: ajankäyttösuunnitelma, aktiivisuus tunnilla, omien muistiinpanojen tekeminen, läksyt on aina tehtynä, kokeisiin lukeminen on hyvää. Kysyin, että millainen opiskelija olet mielestäsi tämän pohjalta? Hän vastasi, että hyvä. Samassa hän kuitenkin kertoi, ettei tiedä tekeekö kuitenkaan asioita tarpeeksi tehokkaasti, noudattaako varmasti noita tapoja ja riittääkö tällainen tekeminen varmasti. Sanoin, että lasket päällesi epäilyksen varjon ja kysyin, mitä se aiheuttaa sinulle. Opiskelija vastasi, että se laskee itsetuntoa ja –luottamusta ja aiheuttaa pahaa oloa, mistä seuraa unettomuutta, vaikeuksia rentoutua ja saada onnistumisen kokemuksia.

Otin seuraavaksi metodin, jossa kerroin ohjauskartan olevan jonkun toisen opiskelijan, kuvitteellisen Liisan. Kysyin nyt opiskelijalta, että mitä sanot Liisalle, kun hänen tyypilliset opiskelutavat ovat nämä. Opiskelija vastasi, että olet Liisa tehnyt parhaasi. Kysyin, onko se totta. Opiskelija vastasi, että on se totta. Kysyin, että millainen olotila Liisalle tulee nyt, kun laskit hänen päälleen onnellisuuden varjon. Opiskelija vastasi, että Liisalla on parempi mieli, hän on iloisempi, nukkuu paremmin, jaksaa paremmin. Liisalla on enemmän energiaa ja itsevarmuutta. Sitten opiskelija sanoi, että ei ole kuitenkaan varma, tekeekö Liisa tarpeeksi. Sanoin, että haluatko laskea Liisan päälle epäilyksen varjon, vaikka hän on tehnyt parhaansa. Opiskelija vastasi, että en. Opiskelija oli kyynelehtinyt pitkän aikaa kertoessaan Liisasta opiskelijana. Hän huomasi, ettei Liisalle saanut laskea epäilyksen varjoa, vaan kiittää häntä siitä, että hän oli tehnyt parhaansa, koska se oli totta. Hän onnistui huomaamaan Liisan tarinan kautta, miten hän oli suhtautunut itseensä opiskelijana ja mitä se oli aiheuttanut.
Opiskelija halusi olla tästä eteenpäin onnellisuuden varjon alla.