Kauniin ohjaushetken ikuistaminen

Ohjattavan kaksi taulua: Tarinataulu ja Mahdollisuustaulu

Kauniin, puhuttelevan ohjaushetken ikuistaminen, tärkeän hetken vangitseminen käy mielessäni usein tehdessäni ohjaustyötä.

Haluaisin niin ikuistaa ja vangita sen hienon ja tärkeän hetken, kun ohjattava katsoo ohjauskarttaansa, jossa aukenee paljon mahdollisuuksia ja samalla suuri luottamuksen tunne. Ohjaushetki osoittaisi myös muille ihmisille, että kaikki voi olla mahdollista. Lopulta pienestä tai suuresta ahdistuksesta nouseekin mielettömän kaunis, oikea ja itselle uskottava tulevaisuuden maisema.

Taitelijat ovat aina ikuistaneet kauniita maisemia, ihmiskasvoja ja muita sielua puhuttelevia teemoja. Kaunis hetki, ihminen, asia ja tekeminen halutaan kuin vangita, jotta kokemuksesta saataisiin uudelleen jollain tavalla kiinni.

Minulle on tullut usein tunne, että haluaisin vangita ohjaushetken. Ikuistaa sen tauluksi ja nappia painamalla saada hetki elämään. Taulun avulla voisin jakaa ohjauksen tarinan muille ja saada ohjauskokemuksesta kiinni aina uudelleen ja uudelleen. Ohjauksen kokemus on tärkeä ohjattavalle, ohjaajalle ja se on sitä myös niille, jotka pääsevät kiinni samasta kokemuksesta. Yhden tärkeä kokemus auttaa myös toista vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä. Minulle kaunis ohjaushetki on kokemus siitä, että ohjattava oivaltaa jotain kallisarvoista itsestään ja pystyy tämän pohjalta maalamaan itselleen kauniin, mielenkiintoisen ja uskottavan tulevaisuuden maiseman. Tällainen tarina ja tulevaisuuden maisema avaa myös muille ovia mahdollisuuksiin ja onnistumisiin. Se luo uskoa ja luottamusta siihen, että pienestä tai suuresta ahdistuksesta voikin muodostua kaunis ja juuri itselle sopiva Mahdollisuustaulu.

Taiteessa ikuistetaan tauluun tai valokuvaan tärkeä kaunis hetki. Tämä sama on mahdollista myös ohjauksessa. Ohjauksessa syntyy kuin kaksi taulua: Tarinataulu (Tarinani minuksi) ja Mahdollisuustaulu (Mahdollisuuksieni monet ovet).

Tarinataulussa on mukana ihmisen elämänkokemus, itsetuntemus ja elämänviisaus. Näihin on kietoutunut tiiviisti elämänpolulla koettu rakkaus, ystävyys, turvallisuus, ilo, suru, koettelemukset ja onnistumiset. Ne muodostavat taulun Tarinani minuksi. Mahdollisuustaulussa on mukana luottamus, rohkeus, ilo, rakkaus, unelmat, usko, toivo, vapaus ja mahdollisuudet. Mahdollisuustaulu auttaa silloin kun ihminen alkaa epäilemään omia kykyjään tai usko suunnitemaan tai tavoitteisiin horjuu. Mahdollisuustaulu auttaa pääsemään päämäärään. Tarinataulun ja Mahdollisuustaulun voi tehdä eri ohjauskartoille. Tarinani minuksi jälkeen voidaankin lähteä tutkimaan puhtaalta pöydältä, puhtaalle paperille, kaikkia elämän mahdollisuuksia.

Mahdollisuustaulu ja Tarinataulu: Molempien taulujen merkitys on ihmiselle yhtä tärkeä. Niiden kautta voi löytää ihmisenä kukoistuksen. Kun ohjattava oivaltaa molempien taulujen merkityksen ja löytää sitä kautta itseluottamuksensa, vahvuutensa, rohkeutensa, unelmansa, osaamisensa, mahdollisuutensa ja tavoitteensa, niin se on äärimmäisen kaunis ja tärkeä hetki. Ikuistamisen arvoinen.

Mahdollisuustaulu                                            Tarinataulu

Palaute kauniista ohjaushetkestä, jossa oli mukana ohjattavan molemmat taulut.

Hei Minna!

Ensinnäkin, kiitos eilisestä. Se parituntinen oli minulle avartava ja tärkeä pysähtyminen oman elämän äärelle. Oli jopa hieman maaginen hetki katsoa paperilla sitä polkua, jonka olen taivaltanut iloineen ja suruineen ja huomata, että kaikki tiet ovat viemässä oikeaan suuntaan. Olin sokeutunut päämäärälle pelon ja ahdistuksen alla. Yhtäkkiä kaikki olikin täysin kirkasta, olin alitajuisesti kuitenkin valinnut parhaimman tien. Sain valtavasti luottamusta itseeni ja kykyihini, kun juttelin kanssasi. Kanssasi oli helppo puhua ja avata vaikeitakin asioita. Löysit nopeasti vahvuuteni ja osoitit, että ne ovat minussa edelleen täysin käyttökelpoisina. Kiitos, että näit minussa niin paljon potentiaalia, ja kiitos siitä rohkaisusta, jota annoit. Niiden kanssa matka kohti lottovoittoa on helpompaa! 🙂

Ilolla jaan sen hetken, kun ymmärsin, että kaikki tosiaan on mahdollista ja minussa on olemassa kaikki ne eväät mitä sen toteuttamiseen tarvitaan.

– Aikuisen ohjattavani palaute ja Mahdollisuuskartta – (Tarinakartta on yksityinen.)

Mahdollisuustaulu 28

 

Kirjoittanut Minna Kattelus

Tämä blogi on kuin Ohjaajan taulu, johon ikuistettiin itselle merkityksellinen ohjaushetki.

www.minnakattelus.com

 

 

 

Helpotus ja kukoistus

 

Tyhjästä olosta helpotukseen ja kukoistukseen!

Miten ihanaa oli huomata ohjaajana, että nuori sai ohjausprosessin, neljän ohjauskerran, avulla kiinni siitä, missä hän oikeasti kukoistaa. Prosessin loppupuolella tyhjästä olosta, alakulosta, ei näkynyt enää juuri mitään merkkejä.

Prosessin alkuvaiheessa, ensimmäisessä ohjauksessa nousi esille tyhjä olo. Nuori oli vaihtamassa lukio-opinnot ammatillisiin opintoihin ja oli hakeutumassa alalle, joka ei mistään kulmasta näyttänyt siltä, että se olisi hänen todellinen kiinnostuksena. Opiskelija ei sitä vielä silloin tiedostanut tai halunnut tunnistaa. Tämän vuoksi tarjosin ohjattavalleni jatkoaikoja urasuunnitteluun.

Prosessin toinen ohjaus oli perhepalaveri, johon osallistui myös lukion terveydenhoitaja. Teemana ohjauksessa oli nuoren alakulo, joka oli noussut esille ohjaustunnilla tehdystä Opintie-tehtävästä. Nuori osallistui tämän jälkeen opinto-ohjaajan pitämään Voimaryhmään, johon oli valittu tai hakeutunut opiskelijoita, joilla oli motivaatiopulaa, alakuloa tai muuta henkistä painetta.

Kolmas ja neljäs ohjauskerta painottui nuoren urasuunnitteluun. Kolmannella kerralla kirjoitin ohjauskarttaa nuoren tarinasta ja sieltä nousi silmille todelliset kiinnostukset.

Aloitin ohjauksen sillä, että pyysin nuorta ottamaan vahvuuskorttipakasta neljä itsessä olevaa luonteen perusvahvuutta ja yhden sellaisen vahvuuden, jota hän haluaisi itselleen lisää. Nuori valitsi vahvuuskorteikseen Rakkauden ja Ystävällisyyden, Uteliaisuuden, Anteeksiannon ja Arvioinnin. Hän halusi lisää Sinnikkyyttä.

Lähdimme tutkimaan jokaista nuoren luonteenvahvuutta erikseen. Hän halusi kertoa ensimmäisenä Rakkaudesta ja Ystävällisyydestä. Kysyin, että miten ne näkyvät hänessä. Opiskelija sanoi, että auttaminen on hänelle tärkeää. Hän koki auttamisen halua, hän halusi olla hyödyksi muille ja saada toisille hyvän mielen. Keskiöön nousi hyvän tekeminen muille. Pohdimme samalla, missä lukioaineissa yhdistyisi näitä asioita. Merkitsimme ylös psykologian ja filosofian.

Toiseksi luonteenvahvuudekseen nuori nosti Uteliaisuuden. Kysyin taas, miten se näkyy hänessä. Hän oli kiinnostunut ihmisten asioista. Hän halusi tietää, miksi jokin ihminen käyttäytyy juuri tietyllä tavalla. Kysyin, että millaisia artikkeleita ja tarinoita luet lehdistä. Hän kertoi lukevansa etupäässä ihmisten tarinoita ja terveysasioita. Merkitsimme taas lukioaineista ylös psykologian, filosofian ja lisäksi terveystiedon.

Kolmanneksi luonteenvahvuudeksi nousi Anteeksianto. Nuori kertoi haluavansa aina olla sovussa. Hän koki olevansa suvaitsevainen ja ymmärtäväinen.

Neljäntenä vahvuutena oli Arviointi. Nuori kertoi, että häneltä kysytään paljon mielipiteitä ja ystävät kokevat, että hänelle on helppo puhua ja että hän on oikeudenmukainen. Kirjoitimme jälleen ylös näiden molempien vahvuuskorttien pohjalta kiinnostuksen psykologiaan ja filosofiaan.

Luonteenvahvuus, jota nuori halusi lisää oli Sinnikkyys. Hän halusi lisää pitkäjänteisyyttä jottei asiat jäisi puolitiehen. Hän koki kärsivänsä itseluottamuksen puutteesta, mikä tuli esille jo ensimmäisessä ohjauskeskustelussa prosessin alussa, tyhjässä olossa. Lisäksi yhtenä varjona oli epäonnistumisen pelko. Kerroin, että jokaisella ihmisellä on kehittämisen kohteita, joita joskus pitää kehittää läpi elämän. Sanoin myös, että hänen yläkoulun keskiarvo oli 8.0, joka kertoo siitä, että hän on kuitenkin saanut asioita hyvin tehtyä loppuunkin asti.

Nuoren ohjauskartan keskiöön nostimme luonteenvahvuuksien pohjalta asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä tulevassa työssä. Keskiöön tuli kolme asiaa: auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä sanat opetus ja ohjaaminen. Kiinnostus ohjaamiseen oli tullut esille myös ns. Tyhjässä olossa, jolloin nuori kertoi ammattiroolihaastattelussa, että hän halusi olla mieluummin sähköasentajien ohjaaja kuin itse sähköasentaja.

Kartoitin nuorelle ohjauskartan viereen toiselle paperille muutamia esimerkkejä siitä, millaisia opiskeluvaihtoehtoja nuorta kiinnostavalta sektorilta (auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä opetus ja ohjaaminen) löytyisi. Yliopiston alle kirjasin seuraavat: opettaja, luokanopettaja, aineenopettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, psykologia, sosiaaliala-sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, filosofia, terveystieteet, työhyvinvointi, liikuntatieteellinen. Ammattikorkeakouluopintojen alle kirjasin: sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, terveydenhoitaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Ammatillisen koulutuksen alle kirjasin lähihoitajan.

Kun kysyin nuorelta, että mitä mieltä olet nyt, kun katsot ohjauskarttaasi. Nuori sanoi, että huomaan mihin todelliset kiinnostukseni osuvat ja tiedän nyt myös, että haluan jatkaa lukio-opintoja. ”Ihanaa”, ajattelin ohjaajana. Nuori koki helpotuksen ja sai kiinni kukoistuksesta.

Tämän ohjauskeskustelun pohjalta nuori sai kotitehtäviä. Annoin hänelle tehtäväksi AVO-itsearviointitestin. Olen tehnyt siihen tarkat ohjeet ja pyysin tallentamaan käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotta voimme tutkia listojenvertailua yhdessä.

Opiskelija varasi neljännen ohjauskerran heti kun oli saanut tehtyä itsearviointitestin kotona. Hän hoiti aina kaikki tehtävänsä hyvin ja nopeasti. Hänellä oli motivaatiota sopia uusi tapaaminen. Kiinnostus ohjauskeskusteluihin tuli esille myös siinä, että hän oli aina ajoissa paikalla.

Neljännessä ohjauskeskustelussa tutkimme nuoren avo-testin tuloksia ja vertailimme listoja eri koulutustasoilta. Listojen järjestysperusteena oli kiinnostukset. Nuori alleviivasi listoista tutkinnot, jotka häntä eniten kiinnostivat ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Keskustelimme näistä ammateista ja keskustelun jälkeen nuori osasi nimetä alat, joita hän haluaisi opiskella. Ammattikorkeakouluopinnoissa nuorta kiinnostivat eniten fysioterapeutin ja terveydenhoitajan tutkinnot. Varavaihtoehtoja olivat matkailuala ja liiketalous. Yliopistossa nuorta kiinnostivat psykologia ja ravitsemusterapeutin opinnot.

Nuori kukoisti. Hän oli saanut kiinni uraunelmistaan, mikä lisää hänen itseluottamustaan opinto- ja urapolulla. Nuoren perhe oli saanut nuoren luvalla yhteenvedon jokaisen ohjauskeskustelun pääpiirteistä. Kolmannen ja neljännen ohjauskeskustelun, uraohjauskerran jälkeen teemana oli helpotus ja kukoistus. Oli voimauttavaa kirjoittaa perheelle: Olen iloinen teidän nuorenne puolesta. Hänestä huokuu nyt tyytyväisyys elämään ja rauhallisuus. Olen iloinen myös siitä, että nuori on varmistunut missä hänen oikeat, todelliset kiinnostuksensa ovat. Ytimessä on ihmiset ja auttaminen.”

www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutukset opoille ja ohjaustyötä tekeville

Tyhjä olo

Tuoli

Nuoret ihmiset ovat yleensä täynnä energiaa ja voimaa sekä vastauksia, mutta mistä johtuu se, että nuoren sisältä löytyykin tyhjä olo?

Tyhjässä tilassa ihminen on hukassa ja kuin nappula, jota muut voivat pyöritellä omien halujensa ja tavoitteidensa mukaan. Tyhjässä olossa nuorella ei ole motivaatioita eikä myöskään tietämystä siitä, mitä itse oikeasti haluaa. Valinnat ja suunta voivat pohjautua siihen, mitä läheiset ja ystävät toivovat tai mitä valintoja he tekevät. Nuori voi haluta olla turvallisen ystävän matkassa ja edetä tämän valintojen mukana. Tyhjässä olossa nuoren kertomat uratoiveet tai tekemisen seuraavat askeleet ovat helposti hyvin ristiriidassa aidon kiinnostuksen kanssa. Se näyttäytyy selvästi myös opinto-ohjaajalle.

Kartoitin kahden ohjattavani, ystävysten, urasuuntautumista. Toisen uratoive oli täysin samanlainen kuin toisen. Molemmat halusivat sähköalalle. Toisen opiskelijan suosikkiaineet olivat pitkä matikka, fysiikka ja kemia, josta tiesin heti, että sähköala on hyvä vaihtoehto. Toisen opiskelijan kiinnostukset näyttäytyivät muualla: biologiassa ja hoito- ja palvelualalla. Halusin selvittää tarkemmin, että onko tämän toisen ohjattavan kiinnostus alalle aito ja oma. Tein opiskelijoille ammattiroolihaastattelut. Kerroin heille, että leikitään nyt niin, että te olette molemmat opiskelleet sähköasentajiksi ja olette tällä hetkellä toimineet Tikkurilan keskustassa toimivan sähköasennusliikkeen palveluksessa kolme vuotta. Tulen nyt haastattelemaan teitä ja kysymään työkuulumisia sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Ammattiroolihaastattelussa selvisi vielä tarkemmin se, että toinen opiskelija oli ihan innoissaan töissä sähköasennusliikkeessä ja tykkäsi tehdä sähköasentajan tehtäviä itsenäisesti. Hän oli taitava työssään. Toinen opiskelija ei oikeastaan tykännyt tehdä sähköasentajan töitä lainkaan. Hän halusi vaihtaa työnsä toimenkuvaa ja ruveta sähköasentajien ohjaajaksi. Opiskelija huomasi myös itse, että hänen kiinnostusalueensa ovat muualla kuin sähköasennustöissä, mutta silti hän kertoi, että se on hänen tämänhetkinen toiveensa. Annoin opiskelijalle kuitenkin kotitehtäväksi tutkia muita uravaihtoehtoja hoito- ja palvelualalta sekä kaupan alalta.

Jäin ohjauksen jälkeen miettimään, mistä opiskelijan tarve seurata ystävän jalanjälkiä johtui. Mistä opiskelijan tyhjä olo johtui? En saanut niihin vielä vastausta.

Muutaman viikon päästä minulle selvisi syy opiskelijan tyhjään oloon. Tämä selvisi tehtävästä, jossa opiskelija kertoi tarinan opintopolustaan. Nyt minulla oli mahdollisuus tarjota opiskelijalle apua alakuloon lukion terveydenhuollon ammattilaisilta.

www.minnakattelus.com

Onnellisuuden ja epäilyksen varjot

Itsehavainnointi ohjausmetodina

Opiskelija puhui ohjauksessa, että hänellä on opiskelustressiä ja eikä saa nukuttua hyvin. Lähdin kartoittamaan paperille, että millainen opiskelija hän on. Kirjoitin paperille ylös opiskelijan tyypilliset opiskelutavat: ajankäyttösuunnitelma, aktiivisuus tunnilla, omien muistiinpanojen tekeminen, läksyt on aina tehtynä, kokeisiin lukeminen on hyvää. Kysyin, että millainen opiskelija olet mielestäsi tämän pohjalta? Hän vastasi, että hyvä. Samassa hän kuitenkin kertoi, ettei tiedä tekeekö kuitenkaan asioita tarpeeksi tehokkaasti, noudattaako varmasti noita tapoja ja riittääkö tällainen tekeminen varmasti. Sanoin, että lasket päällesi epäilyksen varjon ja kysyin, mitä se aiheuttaa sinulle. Opiskelija vastasi, että se laskee itsetuntoa ja –luottamusta ja aiheuttaa pahaa oloa, mistä seuraa unettomuutta, vaikeuksia rentoutua ja saada onnistumisen kokemuksia.

Otin seuraavaksi metodin, jossa kerroin ohjauskartan olevan jonkun toisen opiskelijan, kuvitteellisen Liisan. Kysyin nyt opiskelijalta, että mitä sanot Liisalle, kun hänen tyypilliset opiskelutavat ovat nämä. Opiskelija vastasi, että olet Liisa tehnyt parhaasi. Kysyin, onko se totta. Opiskelija vastasi, että on se totta. Kysyin, että millainen olotila Liisalle tulee nyt, kun laskit hänen päälleen onnellisuuden varjon. Opiskelija vastasi, että Liisalla on parempi mieli, hän on iloisempi, nukkuu paremmin, jaksaa paremmin. Liisalla on enemmän energiaa ja itsevarmuutta. Sitten opiskelija sanoi, että ei ole kuitenkaan varma, tekeekö Liisa tarpeeksi. Sanoin, että haluatko laskea Liisan päälle epäilyksen varjon, vaikka hän on tehnyt parhaansa. Opiskelija vastasi, että en. Opiskelija oli kyynelehtinyt pitkän aikaa kertoessaan Liisasta opiskelijana. Hän huomasi, ettei Liisalle saanut laskea epäilyksen varjoa, vaan kiittää häntä siitä, että hän oli tehnyt parhaansa, koska se oli totta. Hän onnistui huomaamaan Liisan tarinan kautta, miten hän oli suhtautunut itseensä opiskelijana ja mitä se oli aiheuttanut.
Opiskelija halusi olla tästä eteenpäin onnellisuuden varjon alla.